VALMIS!!!! =)

Kuulin hullua huhua, että tänään Kerimäen kirkko luovutettu Kerimäen seurakunnalle valmiina =) En ole itse paikalla, kuten tätä blogia seuranneet tietävät, joten en voi kertoa tunnelmista tai valmiista tuloksesta, mutta voin arvailla, että tunnelmat ovat korkealla kaikkien osapuolten kohdalla ja juhlat ovat sen mukaiset ;D Vaikka en olekaan ollut urakassa mukana enää reiluun kahteen kuukauteen, niin silti olo on haikea ja samalla onnellinen. Tämä oli suuri urakka ja ainakin miulle ikimuistoinen. Mitä nyt? Elämä jatkuu, seuraavat urakat ja työt odottavat - jollain lailla se tuntuu väärältä. Olisin niin halunnut olla siellä tänään, paikan päällä. Ikävä jätkiä on kova, kuten myös kirkkoa. Mutta kirkon näen jouluna, jätkiä en. Mie olin vain pieni osa kirkon historiaa, se jatkaa kulkuaan vielä senkin jälkeen, kun mie en enää ole täällä. Kirkko ja sen maalausurakka jättivät minuun suuren jäljen, mie jätin kirkkoon vain pienen ja sekin ylipyyhitään 20 vuoden päästä. Mutta ei se haittaa, se on elämää ja mie sain olla pienen hetken osa kirkkoa, se riittää =) Silti pojat: miulla on kamala ikävä teitä, vaikka te ette enää muistaisikan minnuu. Elämä täällä Ruotsin maalla on välillä niin yksinäistä.

Mutta asiaan, sillä olihan miulla sellaistakin =) Ajattelin näin blogini viimeiseksi tekstiksi koota tänne kuvasarjan ennen ja jälkeen kuvista =) Totta, mie lähdin jo kaksi kuukautta sitten pois, mutta ehti siinä kolmessa kuukaudessa, mitä olin paikalla näkymään jo suurta muutosta ja siihen perustan tämän tekstini =) Jos joku vielä epäilee, että kannattiko Maailman suurinta puukirkkoa maalata uudestaan ja korjata, niin tässä tulee toodisteita, että kyllä, se todellakin kannatti! Muistuttaisin, että kuvia klikkaamalla saa ne suuriksi, jos haluaa katsella tarkemmin =)

Ovi:


Koristeet:


Ikkunat:



Katto:


Kupolin alapaneeli:


Kupolin yläpaneeli ja katto:


Kupolin syöksytorvet:



Kirkon risti ja sen jalusta:

Kupoli:


Kirkko kokonaisvaltaisesti:


Tapulin kivijalan ruosteenpoisto:

Tapulista miulla ei ole valmiita kuvia, sillä se oli vielä kesken miun lähdettyä, joten en laita tuon enempää kuvia siitä. Muutenkin tämä kooste on vain yleisvaltainen kooste, jotta saa käsityksen muutoksesta. Lisää kuvia löytyy tästä blogista - niitähän todella kertyi ;)

Haluan lopuksi kiittää kaikkia urakkaan osallistuneita ja tätä blogia seuranneita. Oli suuri kunnia miulle, että tätä blogia luki ja seurasi usea sata ihmisiä ympäri Suomea ja jopa maailmaa. Oli ylipäätään suuri kunnia olla osallisena tässä urakassa. Kiitos kaikille kommentoijille ja kerimäkeläisille palautteesta - se piristi mieltä =)

Henkilökohtaisesti haluan vielä kiittää Jani Jorosta, että hän otti miut työharjoittelijaksi, vaikka ei ollut koskaan tavannutkaan minnuu, ja Pasi Vilpposta loistavasta ohjauksesta työmaalla ja siitä, että hän ylipäätään kesti miun kovaäänistä persoonaani ;D Aslak Sarre opasti minnuu huomaavaisesti koko projektin ajan ja antoi miulle loistavia neuvoa, kuten myös Lauri Joronen: kiitos teille. Mauno Tiihonen piristi päiväämme pitkin urakkaa loistavilla tarinoillaan ja sai miut kiehahtamaan useammankin kerran peukalokokeiluillaan ;D No, oli se maali joskus kuivaa ;) Ja sitten te "jätkät". Niin. Aino: kiitos, meillä oli aivan mahtavaa! Naureskelen vieläkin erikoisille tempauksillemme ja juttutuokioillemme. Vieläkö siun oikean käden nimetön temppuilee? Miun ei vieläkään toimi =D Jarmo: kiitos seurasta ja rauhoittavasta olemuksestasi =) Jukka II ja Kari: te piristitte päivääni ja autoitte aina tarvittaessa, lämmin kiitos teille. Ville ja Toni: =D Miulla on loistavia kuvia teistä! =D Kiitos juttutuokioista, mainiosta seurasta ja siitä, että ylipäätään olitte mukana =) Jorosen miehet: te olitte aivan mainioita ja jaksoitte aina naurattaa ja opastaa minnuu, kiitos! Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä Jukka I: kiitos että olet olemassa, kiitos että olit ystäväni, kiitos että piristit päivääni vain viheltelemällä ja olemalla oma itsesi. Ilman sinua tämä kesä ei olisi ollut niin täydellinen kuin se oli. Kiitos teille kaikille! Miulla oli mahtavaa, toivottavasti teilläkin oli!

Se on loppu nyt. Lopullisesti. Tai ehkä palaan tänne taas 20 vuoden päästä. Tiedä sitä. Kerimäki kuittaa ja lopettaa.

Ikävä!!!!

Tänään se iski: ihan suunnaton ikävä takaisin keltaiselle, kauniille kirkolle ihanien työtoverien luokse! Se iski kuin salama, kun luin hyvän ystäväni tekstiviestiä, jossa hän kertoi käyneensä paikan päällä katsomassa kirkkoa. Tulin yhtäkkiä todella mustasukkaiseksi ja kateelliseksi hänelle: hänellä oli mahdollisuus nähdä rakkaat työtoverini, käydä halaamassa Jukkaa - mitä hän ei tietenkään tehnyt ;) - ja olla hetken aikaa siellä, missä olin niin onnellinen koko kesän. Hän oli siellä, mie täällä toisessa maassa, jonka puhetta miun on vieläkin vaikea ymmärtää... Sen hetken ajan halusin vaihtaa osia hänen kanssaan, mennä tapaamaan poikia ja ärsyttää taas jollain lailla Jukkaa ;D Ikävä, miulla on ikävä takaisin.

Huomenna tulee kaksi viikkoa siitä, kun lähdin ja silti tuntuu kuin se olisi ollut eilen tai sitten todella kauan aikaa sitten. En ole ehtinyt oikein miettimään lähtöäni, sillä muutto Ruotsiin on pitänyt miut kiireisenä ja tietenkin opiskelun alkaminen täällä. Miusta tuntuu, että miulle lähtö oli helpompaa kuin pojille paikalle jääminen - tosin en usko, että kaikki jäivät minnuu ikävöimään ;) Joillekin se saattoi olla helpotus, kun en enää ole ylipirteänä ja aina niin innokkaana tunkemassa nokkaani joka paikkaan ;D Mutta kyllä, mie ikävöin heitä suuresti. Toista tällaista työharjoittelupaikkaa ei voi olla - jippii: nyt itken krokotiilinkyyneliä täällä Gotlannissa kun vain muistelen teitä kaikkia ;D Toivottavasti siellä on kaikki hyvin ja mieli korkealla =) Mie kaipaisin nyt halausta: voisko joku tulla piipahtamaan täällä? ;)

Kesä oli mahtava - kuten kuka tahansa tätä blogia lukenut on saanut käsittää - ja porukka aivan mieletöntä, joten palasin vielä tekemään sen, mitä uhkailin tekeväni eli laittamaan tänne vielä niitä viimeisiä kuvia ;D Työssä kuin työssä pitää olla huumorintajua, sillä se yksinkertaisesti auttaa jaksamaan eteenpäin, ja sitä meillä oli rutkasti =D En todellakaan voi laittaa - enkä edes halua - kaikkia niitä mahtavia otoksia tänne, joita kesän aikana tuli otettua, mutta miun on pakko laittaa muutama, sillä mie tulen niistä niin hyvälle mielelle. Mie toivon, että pomot eivät käsitä kuvia väärin, sillä eihän myö (ihan) aina tällaisia oltu, mutta aina silloin tällöin ;) Ja toivon mukaan saan anteeksi myös työtovereiltani näiden julkaisemisesta ;D Kiitos teille kaikille ihanille ihmisille mahtavasta kesästä! Miulla on teitä NIIIIN ikävä!!!! =) Ps. tässä on kuvia myös ennen kuin meillä oli kypäräpakko, joten ei kannata soitella ja valitella asiasta.