Ja Tuhkimon saappaat saa...

Kaikki tietävät tarinan Tuhkimosta ja lasikengästä. Lasikenkähän jää Tuhkimolta jälkeen tanssiaisista kiireessä lähtiessään ja prinssi sitten sovittelee kenkää pitkin maita ja mannuja ja löytää lopulta näin prinsessansa. Meillä Tuhkimon kenkää vastasi pari kumisaappaita. Ensin niitä pääsi kokeilemaan Jukka, mutta hänelle ne olivat liian pienet. Seuraavaksi vuoroon tuli Jarmo, jolle kengät sopivat hyvin. Niinpä hän voitti kirkon pesun painepesurilla hienossa (ja kuumassa) tummansinisessä sadeasussa =D Näin alkoi Jarmon urakka pestä kertaalleen koko kirkko kevyesti maalinraaputuksen jäljiltä =D Ei kuulemma ainakaan ollut kylmä töitä tehdessä ;D

Hommahan menee näin, että kun myö ollaan ensiksi rapsuteltu maali kertaalleen pois maalinpoistoaineen jäljiltä, niin maalia jää vielä puunsyihin. Se saadaan sieltä pois ruiskuttamalla uusi kerros maalinpoistoainetta pintaan ja huuhtelemalla se pois painepesurilla. Sen jälkeen pinta vielä hiotaan ja sitten vasta maalataan. Nyt olemme pesuvaiheessa =) Jukan hommaan kuuluu tällä hetkellä ruiskuttaa maalinpoistoainetta niin Jarmolle kuin meillekin, joten hän kirmailee ruiskunsa kanssa eri tasojen välissä ja myö muut rapsutetaan, minkä ehditään. Ja ehditäänhän myö =) Kun Nitromorsia on paksu kerros niin maali lähtee kuin juusto. Tasoilta kuuluukin välillä huutoa: "Juustoo!" ;D

Nopeaa tahtia myö edetään - ainakin miun mielestä - ja aina hämmästyn kun pääsemme yhdessä sivussa katon tasalle =) Ja nämä maisemat. Katsokaa nyt näitä. Aivan unelmaa! Kuinka moni saa työskennellä tällaisissa maisemissa?!


Nelilehtikoristeista olemme löytäneet ylläreitä maalikerroksista: väreinä on ollut harmaan lisäksi vaaleankeltaista, vaaleansinistä, tummanruskeaa ja mustaa (?). Kiehtovaa.


Nyt oikeasti harmittaa, että seinät on raaputettu aikojen saatossa puhtaiksi, sillä haluaisi tietää, mitähän värejä sieltä ois löytynyt =D Monenkirjava tämä maailman suurin puukirkko on joka tapauksessa ollut =)

Huipulla työskennellessä huomaa, kuinka täällä Kerimäen kirkolla tuulee ja kovasti - turha ei siis ole sanonta "huipulla tuulee" ;) Tällä viikolla saimme kokea hyvin tuulen voiman. Telinemiehet ovat laitelleet meille nyt pressuja telineiden suojaksi, sateen suojaksi, eikä se ole ollut helppoa.


Tuuli tarrautuu pressuihin välillä hyvin vaarallisesti, joten pressujen laitto on ollut hidasta. Tuulella on sellainen voima, että se voi viedä pressun ja miehen mennessään, joten turhia riskejä niiden laitossa ei todellakaan oteta. Tuuli tempaisikin yhden kiinnitetyn pressun ja katkaisi sen kahtia yhdessä myräkässä.


Sen jälkeen kukaan ei enää epäillyt, miten vaarallista hommaa meiän telinemiehet tekee. Ne on kyllä sellaisia hämähäkkimiehiä, ettei niiden päitä huimaa =) Miusta välillä tuntuu, että ne vaan naureskelee meille hyvän tahtoisesti, kun käymme ihastelemassa huipulla maisemia omaksi iloksemme =D Niille nämä maisemat tuskin ovat kummoisia ;)

Työmme edistyy hyvää vauhtia, vaikka olemmekin hiukan jäljessä telineiden toimituksen viivästymisen takia. Nyt on kolmaskin rekallinen telineitä löytänyt perille, joten enää ne tarvitsee vain kasata =) Meitä on nyt miun ja Pasin lisäksi neljä ahkeraa miestä tekemässä hommia: Jukka, Jarmo, Toni ja Ville. Mie olen ihan innoissani tästä työstä ja Jukka saa välillä käskeä miut tauolle, kun haluan poistaa maalit "vielä tästä kohdasta" ;) Viikon päätteeksi Jarmo olikin hikoillut muutaman litran nestettä sadeasussaan, Ville ja Toni olivat tulleet hyvin tutuksi Nitromorsin polttavuuden kanssa, Jukka ruiskuttaa varmaan jo unissaan maalinpoistoainetta ja mie paloin auringossa, olin onnellinen enkä saanut päivän päätteeksi kättäni nyrkkiin innokkaan työn tekemiseni johdosta, joten tauko tuli juuri oikeaan aikaan ;D Mutta en voi muuta sanoa kuin: väsynyt, mutta NIIN onnellinen <3

Pituusongelma

Mie olen lyhyt. Se on fakta ja olen saanut kärsiä siitä tässäkin työssä. Olen lyhin koko perheestäni. PIKKUsiskoni on yli 180cm reilusti ja PIKKUveljeni on jo yli 190cm, kun mie olen nipin napin yli 160cm. Lisäksi miulla on lyhyet kädet ja jalat, joten en yletä telineiden yläreunaan raapimaan vaan saan koko ajan pyytää Jukkaa raapustamaan maalia sieltä pois enkä mie yllä helposti edes ikkunaa kaapimaan. Masentavaa... Mutta...

Miun lyhyydestä oli tänään hyötyä!!!! =D Ylimmällä telineellä räystäästä maalia poistaessa mie olin ainut tarpeeksi LYHYT poistamaan maalia räystään alta kohtuullisessa työasennossa!! =D (Kuvassa Jukka on polvillaan, kun mie pystyin samassa kohdassa seisomaan tukevassa haara-asennossa ja vielä näin mitä raavin pois.)


Tuskaa se oli silti, mutta kerrankin miun lyhyydestä oli hyötyä ;) Olen silti kiitollinen, että tuota räystästä ei kovin montaa neliömetriä ole, oli se sen verran hankala työasento ;D

Hämmentävää oli se, mitä löysimme räystään valkoisen maalin alta: turkoosinsinistä maalia! Tai sinistä tai vihreää, päätelkää itse kuvasta.


Missä vaiheessa kirkon räystäs on ollut tuon värinen? Ja vielä tärkeämpi kysymys: minkä värinen muu kirkko sitten on ollut? Tuo väri yhdistettynä keltaiseen on aika mielenkiintoinen... Mutta kaikki on mahdollista.

Tänään saimme kokea myös työskentelyn vesisateessa. Jarmo tosin oli sitä mieltä, että satoi ainoastaan sen takia, että miulla oli sadetakki ;) Lisäksi miun aurinkorasva taukotilassa takaa sen, ettei aurinko paista, mutta SE ei pidä paikkaansa. Olen kuitenkin jo kohta viikon ajan pitänyt aurinkorasvaa työmaalla ja aurinko ON paistanut =D Eipä se sade haitannut mitään alemmilla tasoilla työskennellessä, mutta ylätasolla se kasteli kyllä ihan mukavasti. Tosin miun pienuudesta oli tässäkin asiassa hyötyä, sillä suojauduin räystään alle sateelta suojaan ;) Onneksi kyse oli vaan kuurosateista ja miulla oli se sadetakki, niin mie en ainakaan valita ;) Tosin kun istui telineillä niin ei se sadetakki pitänyt telineitä kuivana... Mutta ei tuntunut missään ;)

Ja kiipesimmehän myö myös ylimmälle telinetasolle =) Tai Jukka kiipesi, kun sinne ei uskaltanut mennä kuin yksi kerrallaan, sillä telineet pieneni sen verran, mutta oli sieltä pari tasoa alempaakin jo hienot maisemat. Ja sieltä on vielä matkaa kupoliin!!!! =D Hih!


Tämän päivän työsaldo: kaksi seinustaa poistettu maalista maasta kattoon saakka sekä koristekuviota kolme kerrosta =) Huomenna pääsemme pesemään seinää painepesurilla!

Nyt alkoi Lyyti kirjoittaa!!

Katsokaa, mitä myö ollaan saatu aikaisiksi!!!

Tai siis eihän sitä kuvasta näe, mutta olemme saaneet poistettua maalia kuusi kerrosta tältä sivulta ja neljä kerrosta tuosta viereisestä seinustasta! Aivan mieletöntä =D

Homma lähti toimimaan maanantaina, kun saimme pari apupoikaa lisää =) Tai siis poikia ja poikia, mutta siis miessukupuolen edustajia joka tapauksessa ;D Toinen on paikallisia, eli ihan täältä Kerimäeltä, ja toinen on Vantaalta, mutta hänellä on mökki täällä Kerimäellä. Se melkein näkyy kirkon katolle, tai sinne se voikin jopa näkyä, kunhan vain pääsemme sinne saakka. Siis niin: olemme päässeet myös ihailemaan maisemia noilta telineiltä =D Siellä näyttää tältä.

Kiipesimme katselemaan maisemia, kun odotimme maalinpoistoaineen vaikuttamista ja siellä oli upeaa =)


Myö ollaan tosiaan saatu vauhtia maalinpoistoon, kun pääsimme tekemään sitä porukalla. Käytäntö on tällä hetkellä tämä, että yksi ruiskuttaa maalinpoistoainetta aina edellä ja 3-4 tulee perässä raaputtaen. Koska tuo Nitromors tosiaan polttaa iholle päästessään niin keksimme, että se edellä menevä ruiskuttaja ruiskuttaa aina nurkan takana ja eri kerroksessa, niin homma alkoi sujumaan vielä nopeammin. Tänään iltapäivällä teimme jo niin, että kaksi ruiskutti eri kerroksissa ja loput kaapi maalia pois. Tällä menetelmällä pääsimme Jukan kanssa jo toisiksi ylimpään kerrokseen ja mie olin ihan onnessani. Tässä kävi niin kuin epäilin: mitä korkeammalle nousemme, sitä onnellisemmaksi tulen =) Hihittelin itsekseni nurkassa onneani Jukan ihmetellessä, että mitä mie nyt oikein naureskelin, johon totesin vain että onneani. Pasi totesi siihen, että taitaa Nitromors alkaa vaikuttaa jo muuallakin kuin maalipinnassa ;D Oi, että meillä on ihanoo =D


Telineet ovat siis valmiit. Pieniä säätöjä on vielä tehtävissä, mutta hyvin niillä töitä pystyy jo tekemään. Kolmannen rekkalastillisen telineitä pitäisi tulla piakkoin ja sitten telinemiehet pääsevät rakentamaan telineitä kupoliin!!! Arvatkaa vaan, odotanko sitäkin jo innolla =D Meille saattaa tulla kinaa, kuka sinne pääsee tekemään töitä, mutta uskoisin Pasin olevan niin suopea, että pääsemme sinne kaikki ;)

Nyt tää homma sujuu ja työ etenee nopeasti, joten mikäs täällä töitä tehdessä. Lisäksi kun vielä työtoverit ovat aivan mahtavia ja työvälineet työhön sopivia, niin ei tämä tunnu edes raskaalta, vaikka toki me kaikki olemme väsyneitä päivän päätteeksi - jopa pojat ;) Vielä en kuitenkaan ole mennyt uimaan työpäivän jälkeen, vaikka niin olen haaveillut tekeväni. Mie kun asun kolmen minuutin kävelymatkan päässä uimarannalta, ja itse asiassa myös kolmen minuutin päässä kirkolta, niin matka ei todellakaan ole esteenä. Ja eipä ole tämä sääkään. Kävin nyt illalla puoli kahdeksan aikoihin kaupassa ja kaupan lämpömittari näytti yhä 20 astetta lämpöä - aivan mieletöntä... Kesä, kesä, kesä!!! Jäätelöä!!! =D

Olemme muuten Jukan kanssa jo julkkiksia ;D Pääsimme meinaan viime lauantain (23.5.09) Helsingin Sanomiin - tosin vain kuvaan, mutta kuitenkin ;) Tästä se turha julkisuus alkaa ;D

Työmaakontit

Yksi tärkeä osa työmaata ovat työmaakontit. Meillä niitä on kolme: konttori, varasto ja taukotila/pukuhuone/wc+suihku. Kontit ovat sinänsä valmiita käyttöön sellaisenaan - ne voivat olla valmiiksi varustettuja, töpseli seinään periaatteella toimivia - mutta ne vaativat omanlaisia hienosäätöjään, kuten oli meidän konttien tapauksessa. Yksi alkuhommamme olikin laittaa kontit kuntoon ennen kuin työmiehet saapuvat paikalle.

Mie pääsin aloittamaan konttorikontin sisämaalauksella. Kontti oli vanha ja se näkyi enimmäkseen seinissä ja katossa, joten sain tehtäväkseni maalata kontin seinät ja katon telalla - välineellä, jota en koskaan aiemmin ollut käyttänyt =) Olin maalannut seiniä aiemminkin, mutta jotenkin olin onnistunut välttämään telaa. Olin kyllä sellaista kädessäni pitänyt ja jotain sellaisella huitonut, mutta en koskaan aiemmin ollut kokonaista seinää sellaisella maalannut, katosta puhumattakaan. Olin siis taas intoa täynnä uuden edessä =) Eipä se hankala todellakaan ollut ;) Ensiksi piti pensselillä maalata lattia- ja katto-osan reunat sekä muut alueet, johon telalla ei pääse ja sen jälkeen huitoa telalla ristiin rastiin, jotta maalipinta peitti kaiken alleen ja viimeiset vedot piti olla yhdensuuntaisia ylhäältä alas (tai alhaalta ylös), jotta maalinpinta jäi kauniin röpelöiseksi. Se kuulostaa helpolta ja onkin, mutta alkuun miulla oli ongelmia sen kanssa, miten paljon maalia voi telaan laittaa ja innostuessani pyöritin telaa liian pitkälle sotkien listoja, pattereita tai lamppuja ;) Katon maalaus erityisesti oli kokemus, mutta tyytyväisenä katselen lopputulosta aina konttorissa ollessani =)


Maalauksen jälkeen vielä pesimme jääkaapin, pukukaapit, hyllyt, pöydät, tuolit ja lattiat, minkä jälkeen konttori tuntuikin uudelta =) Työmaajohtajamme Pasi hankki pöydille vielä vahakangaspöytäliinat ja kaapin papereilleen ja konttori olikin sitten valmis ja kiiltävä =D

Pasi keskittyi puolestaan tekemään varastokonttiin hyllyjä. Se oli hieman haastavaa, sillä puuosia ei voinut porata seinään kiinni, kuten normaalisti tehtäisiin, jos haluttaisiin tukevat hyllyt, mutta Pasi keksi käyttää hyödykseen kontin sisällä olevia kattokoukkuja. Niiden väliin hän kiilasi hyllyn kattotukirakenteet, joihin sitten olikin helppoa liittää muut puuosat.


Työmaajohtajalla on paljon juoksevia asioita hoidettavanaan, joten hyllyjen valmiiksi tekeminen jäi lopulta uuden jäsenemme Jukan tehtäväksi. Jukka onkin aivan älyttömän näppärä ja tehokas ja hän teki taukotila- ja konttorikonttiin myös rappuset, mikä helpotti suuresti minnuu lyhytjalkaisena kun enää ei tarvinnut loikkia gasellinaskelin kontteihin sisään =) Varastokontistakin tuli erinomainen ja nyt siellä on säilytystilaa kaikille työkaluille ja tarvikkeille, mitä meille on jo tässä vaiheessa kertynyt mukavasti. Nyt siellä mahtuu jopa kävelemään kunnolla ;)


Viimeisin tulokkaamme konttiperheeseen oli taukotilakokonttimme, joka saapui maanantaina 18.5. Muut kaksi konttia olivat paikalla jo kun saavuin työmaalle, joten tämä oli ensimmäinen kontti, jonka asentamisen näin alusta asti. Sen sijainti olikin kaikista tärkein, sillä siihen asennetaan vesi- ja viemäripisteet, joten luonnollisesti sen pitää sijaita lähellä vettä ja viemäriä. Tämä paikka sattui olemaan juuri kahden konttimme välissä, johon se sopikin tarkalleen. Paikka näytti ahtaalta lampputolpan ja suuren männyn takia, mutta hyvin se siihen meni =)


Kontin alapuolelle jäi kanto, mikä hiukan vaikeutti sen sijoittumista, mutta korjasimme tilanteen laittamalla kontin kulmiin sekä alle paksun pinon parru- ja lautapaloja, jotta saimme lattian suoraksi. Pojat vielä korjasivat sen asentoa jälkeenpäin.


Kontti oli aivan uusi, suoraan tehtaalta tullut, joten se ei tarvinnut maalia pintaansa. Sisältä löytyi pukukaapit, kaksi lavuaaria peilillä, vessa ja jopa suihku, jota ehkä käytän enemmänkin pukuhuoneena vaatteita vaihtaessani, sillä näillä näkymin tulen olemaan ainut nainen työmaalla. Pasi hankki sisälle vielä uuden jääkaapin ja mikroaaltouunin, Jani puolestaan toi pöydät ja tuolit ja nyt se odottaa vaan asukkejaan sisälle =) Ne saapuvatkin maanantaina, kun muu porukka tulee työmaalle ja työt pääsevät kunnolla alkamaan =) Jänskää.

Telineet

Poistamme maalit ja maalaamme kirkon telineiltä ja kun kysessä on maailman suurin puukirkko, niin telineitä tarvitaan suuret määrät =) Toisena työpäivänäni, torstaina 14.5., kirkolle saapui kaksi ensimmäistä rekkalastillista telineitä - yksi rekkalastillinen telineitä on vielä tulossa Ruotsista =) Telineiden saapuminen teki työn alkamisen konkreettisemmaksi ja katsellessani telineiden purkua kirkon etupihalle alkoi perhoset lennellä vatsassa ja jännitys nousta, vaikka tiesi, ettei pääsekään vielä hetkeen itse telineille kiipeilemään.

Mie en pelkää korkeita paikkoja, jos ympäristö on turvallinen, esimerkiksi miun ei tee pahaa olla korkean talon parvekkeella, mutta jos miun pitäisi olla korkean talon (tai hiukan matalemmankin talon) katolla ilman suojavarusteita, niin se tekisi tiukkaa. Onneksi tällä työmaalla sitä pelkoa ei ole =) Mie rakastan korkeita paikkoja, sieltä näkee asiat selkeämmin, joten kieltämättä malttamattomana odotan, että pääsen kiipeilemään telineillä ylös asti =) Monet ohikulkijat ja kirkon henkilökuntakin ovat kyselleet uskallanko kiivetä kupoliin saakka, kun sinne saadaan telineet, niin olen aina vastannut, että tottakai! Mie menen sinne vaikka sisulla, jos muuten tekee tiukkaa ;) Tällaista tilaisuutta ei tule toista heti perään, joten siitä pitää ottaa ilo irti. Miulle on jopa lupailtu, että pääsisin maalailemaan kupolin ikkunalautoja ja innolla odotan sitä =) Voin vain kuvitella, millaiset maisemat sieltä avautuu, joten kamera kulkee taskussani koko ajan, sillä aion tallentaa kaiken =) Lupaan laittaa tännekin niitä maisemakuvia, kun sinne asti päästään =)


Maalausliike Joronen Oy päätti ostaa kirkolle tulevat telineet saman tien itselleen, joten pääsin merkitsemään telineet maalaamalla niitä vihreiksi. Telineiden kokoamiseen meillä on erikseen telinemiehet, sillä niiden kokoaminen ei ole ihan yhä helppoa kuin oman telineemme pystytys oli. Koska telineistä tulee todella korkeat, täytyy niiden olla hyvin tukevat ja tasapainoiset. Ensimmäisen kerroksen pystyttämiseen meneekin eniten aikaa, jotta tasapaino saadaan aikaisiksi. Telineet tuetaan kirkon seinään, mistä tulevat reiät paikataan jälkeen päin. Maalaamme ensiksi kirkon päätyoven seinustan ja siihen telineet alkoivatkin nousta jo perjantaina.


Telineiden pystytys ei ole nopeaa hommaa, vaikka niitä kokoamassa onkin useampi hommansa osaava mies. Maanantaina telineet olivat nousseet tämän verran.


Tiistaina jo näin paljon.


Ja keskiviikkona näytti jo näin hyvältä. Enää ei puutu paljoa, että pääsemme tekemään töitä niillä =)


Huputamme telineet pressulla, jottei säät haittaa työntekoa. Tietysti toivomme kaunista ja kuivaa kesää, sillä mukavampaahan töitä on tehdä ilman pressuja, mutta muistamme selvästi vielä viime kesän, joten on parempi varautua sellaiseen kesään myös. Ihan niille, jotka eivät tiedä, niin viime kesä täällä Itä-Suomessa oli kylmä ja hyvin sateinen. Muistan saaneeni viestejä ystäviltäni Turusta, jossa he valittivat hellettä kun itse tein töitä 11 asteen lämpötilassa sateelta suojassa. Oli se lämpötila välillä jopa 15 astetta ;) Yli 25 astetta se oli vain kaksi kertaa. Joten todellakin toivon, että tämä kesä olisi edes hiukan lämpimämpi ;D

Oma telineemme pääsi käyttöön keskiviikkona 20.5., kun mie pääsin poistamaan maalia ikkunakarmeista ja -koristeista sekä poistamaan irronnutta ikkunakittiä ja maalia ikkunan välipuista. Telineemme näytti huvittavan pieneltä verrattuna vieressä kohonneisiin koko kirkon korkuisiin telineisiin. Tämä korkeus ei tuntunut pelottavalta ;) Ikkunoiden välissä olleet nelilehtikoristeet paljastuivat vaativiksi maalinpoistokohteiksi pienien kolojensa ja kittaustensa vuoksi. Puupinta ei ollut mitenkään tasaista, kuten seinän kohdalla oli, ja kittauksella korjatut kohdat toivat omat haasteensa. Työ eteni siis hyvin hitaasti, mutta varmasti =)


Ikkunan muotolistat olivat myös hyvin haastavia maalinpoistokohteita ja täytyi kyllä ihailla sen aikaista puusepäntyötä. Karmit eivät millään lailla olleet yksinkertaisesti muotoiltuja. Aikaisemmilla maalauskerroilla kitillä oli vielä peitetty osa muodoista piiloon, mikä paljastui työn edetessä. Paljastuipa myös, että ikkunan sisemmistä muotolistoista ei ollut edellisellä kerralla poistettu maalia puupintaan saakka, sillä alta paljastui tummanruskeaakin maalia. Välillä maalikerrosten paksuus oli parikin milliä paksua. Ei siis ihme, ettei se lähtenyt yhdellä maalinpoistoaineen sivelyllä. Ja vaikka olenkin perinteisten työtapojen kannattaja, niin täytyy kyllä myöntää, että maalinpoistoaineen sively siveltimellä ei ollut yhtä tehokasta kuin se on ruiskulla levittäessä. Ruiskulla saa levitettyä maalinpoistoainetta kerralla paksulti, kun siveltimellä levittäessä seuraava sively vie ensimmäistä sivelyä pois eikä maalinpoistoainekerroksesta saa tarpeeksi paksua vaan se pitää tehdä kahteen kertaan eli levittää toistamiseen kun on rapsuttanut ensiksi ekat kerrokset pois. Hyvin Nitromorsilla saa maalin kupruilemaan, kuten näkyy =)


Ikkunoista poistetaan myös irronnut kitti ja se korvataan uudella pellavaöljykitillä - mie pääsen tekemään sitä!!! =D Olenkin viime talven tehnyt koululla yhden työmaamme saunan ikkunoita, joten työ on tuttuja - ja älyttömän kivaa ;) Kitin poistossa saa olla vaan hyvin varovainen, sillä ikkunalasi on paikka paikoin sitä alkuperäistä yli 160 vuotta vanhaa lasia, joten sitä EI SAA rikkoa. Kokeilenkin hyvin varovaisesti irtoaako kitti vai ei ja muistelen lämmöllä opettajaani Saria ja rakasta luokkatoveriani, jonka kanssa pääsin irrottelemaan kittiä niistä saunan ikkunoista. Ja koko ajan on hyvä mieli ;D Ikkunoiden karmeista maalia ei poisteta maalinpoistoaineella vaan niistä rapsutetaan irronnut maali vaan pois ja maalataan päälle. Ei siis tarvitse leikkiä Nitromorsin kanssa väliristikoissa.


Puolen päivän jälkeen kääntyi aurinko kääntyi paistamaan telineelleni ja mie pääsin suojautumaan auringolta. Tällaista hellettä ei kyllä ollut viime kesänä, saati sitten toukokuussa, joten emme valittaneet =) Vielä en vain osannut varautua tällaiseen helteeseen, joten aurinkorasva odottaa kotona. Pitääkin ottaa se mukaan töihin, jotta en pala ihan punaiseksi ;) KESÄ! =D

Meille saapui vahvistusjoukkoja keskiviikkona 20.5., kun levyseppähitsari Jukka liittyi iloiseen joukkoomme =) Hänen tulonsa helpotti miun työtä suuresti, sillä hänen tulonsa jälkeen pojat teki poikien juttuja (eli kantoivat painavia tavaroita ja tekivät voimaa tarvittavia töitä), kun mie sain keskittyä vain maalinpoistoon ;D Lisäksi Jukka muotoili miulle teräskaapimista muotokaapimia ja maalinpoisto muotolistoista alkoi sujua helpommin =) Olin siis erittäin mielissäni =D Nyt joukossamme on siis työnjohtajamme (joka on maalarimestari), levyseppähitsari (jolta luonnistuu erinomaisesti myös puusepän työt) ja työharjoittelijana rakennusrestauroijaopiskelija =D Ne "oikeat" työmiehet tulevat ensi viikolla =D

Päivän päätteeksi kun katsoi aikaan saannoksiaan niin oli se aika huvittavaa. Yhden päivän aikana en saanut edes yhtä ikkunaa valmiiksi, mutta silti sitä katsoi ylpeydellä. Porukkamme uusi jäsen oli ihanan kannustava, sillä hänen mielestään olin saanut paljon aikaisiksi =) Mie lohduttauduin, että mie olen vasta työharjoittelija ja että ne oikeat ammattimiehet tekevät työn varmasti nopeammin. Kaikesta huolimatta: kivaa tää työ on!!!! =D

Työt alkaa: ensiksi maalinpoistoa

Työharjoitteluni Kerimäen kirkolla alkoi viikko sitten eli 13.5. Alkujaan töiden piti alkaa jo vappuviikolla ja olin etukäteen harmitellut, etten pääsen osallistumaan työhön alusta saakka, sillä miulla oli vielä vappuaattona koulua, joten työn siirtyminen oli miulle vain plussaa =)

Saavuin Punkaharjulle jo heti vapun jälkeen ja kävin tapaamassa Jorosen Jania Särkisalmella ennen töiden alkua, että pomokin tietäisi miltä työharjoittelija näyttää ;) Niinpä olin ensimmäisen työpäivän aamuna jo intoa täynnä runsaasti etuajassa työmaalla tutustumassa kirkkoon ulkoa päin ja jännittämässä töiden alkua. Vielä innokkaammaksi tulin, kun pian tajusin olevani kaksin työmaanjohtajan Pasi Vilpposen kanssa laittamassa työmaata kuntoon: pääsen todellakin olemaan alusta asti mukana projektissa!!! =) Meidän ohjelmaan kuului työmaakoppien valmiiksi laitto, maalinpoistoaineiden kokeilu ja telineiden vastaanotto =) Olin haltioissani =)

Ensimmäisenä päivänä kokeilimmekin heti kahta eri maalinpoistoainetta: Nitromorsia ja Solmasteria. Kokeilua varten pääsin elämäni ensimmäistä kertaa kokoamaan telinettä ja hyvinhän se onnistui, vaikka emme sitten käyttäneetkään sitä. Kokeilimme maalinpoistoaineita niin auringon kuin varjonkin puolella ja jatkoimme niiden kokeilua vielä maanantaina 18.5. ja tänäänkin ihan vain varmistuaksemme päätöksestä. Kokeilujemme perusteella totesimme Nitromorsin paremmaksi tähän työhön, sillä se oli tehokkaampi eikä haihtunut lähes lainkaan maalipinnalta tuulen vaikutuksesta. Se kesti jopa auringonpaistetta kohtuullisesti. Ei Solmasterkaan huono ollut ja totesimme sen olevan aivan loistava sisätiloihin, sillä se ei haissut voimakkaasti kuten Nitromors tekee ja sisällä vallitsevat tasaiset olosuhteet mahdollistaisivat sen käytön. Nitromorsin haju on voimakas ja iholle osuessaan sen huomaa, sillä se polttaa.

Maalinpoistoainetta käsitellessä pitää olla erityisen varovainen, ettei sitä osu silmiin tai iholle, joten suojavarusteet ovat pakolliset. Vakiovarusteina on tietenkin työvaatteet, käsineet ja hattu, mutta ruiskulla seinälle levitettäessä täytyy pitää vielä hengityssuojain-maskia suojatakseen naamansa, silmänsä ja hengityselimensä, sillä ruiskulla Nitromorsia leviää ilmaan hyvin hienojakoisena. Huppu helpottaa myös huomattavasti työtä niin välttyy Nitromors-sateelta niskassa ja korvissa. Fiksu ihminen ottaa myös käsineet pois kädestä kun poistaa maskin kasvoiltaan tai kun laittaa silmälasit takaisin päähänsä, sillä muussa tapauksessa voi hanskoista siirtyä maalinpoistoainetta myös sankoihin ja sitä kautta korvan taakse, kuten sain ikäväkseni huomata ;) Mutta se onni Nitromorsissa on, että se alkaa heti polttaa iholle joutuessaan, joten sen saa huuhdeltua heti pois.

Annoimme maalinpoistoaineen vaikuttaa kunnes maali alkoi kupruilemaan eli n. 15-20 minuuttia. Tämän jälkeen poistimme sen mekaanisesti teräslastalla ja kaapimella ja se lähtikin todella helposti, kun malttoi odottaa sen 15 minuuttia ja kun osasi ruiskuttaa tarpeeksi paksun kerroksen maalinpoistoainetta maalipinnan päälle. Opinkin käyttämään maaliruiskua ja puhdistamaan sen, sillä en ollut koskaan aiemmin sellaista käyttänyt. Vieläkään en ole siinä niin hyvä, että lähtisin maalaamaan sillä seiniä, sillä sitä on yllättävän vaikea käyttää tasaisen lopputuloksen halutessaan, mutta ehkä mie vielä tämän kesän aikan opin =) Kuten viisaat miehet tänään miulle sanoivat: "Työ työmiestä opettaa" =) Jotta työ etenisi nopeasti ilman tyhjänpäiväisiä odotteluja niin etenimme tasaisesti ruiskuttaen maalinpoistoainetta suuremmalle alueelle sen vaikuttaessa sillä aikaa kun kaavimme maalia pois edelliseltä alueelta ja kun saimme edellisen alueen valmiiksi ruiskutimme taas maalinpoistoainetta seuraavalle alueelle ja sen vaikutuksaikana kaavimme sen edellisen alueen jne...

Maalin kaapimisen jälkeen ruiskutimme kaavitulle pinnalle uudestaan maalinpoistoainetta, sillä emme saaneet kaavinnalla kaikkea maalia pois puusyistä. Vaikutusajan jälkeen pesimme pinnan painepesurilla n. 90 asteen lämmöllä nopealla tahdilla, ettei lautapinta tulisi tikuille. Koska en koskaan aiemmin ollut käyttänyt painepesuriakaan niin tämäkin oli miulle täysin uusi juttu. Nimensä mukaan painepesurissa on painetta, joten suutinpyssy hiukan potkaisee vettä suihkuttaessaan. Olikin taidetta osata suihkuttaa vettä tarpeeksi läheltä, muttei liian läheltä, kun vesihöyrypilvi esti näkyvyyttä ja pyssy pisti vastaan suuttimen pään lähestyessä seinää. Tarvitsen tässäkin vielä harjoittelua ennen kuin se sujuu kuin vettä vaan. Painepesurin jälkeen kaavitaan seinäpintaa vielä kevyesti irrottaen loput maalit ja sen jälkeen se vielä hiotaan ennen kuin sen pääsee maalaamaan uusiksi. Mutta sitä emme vielä tehneet.

Kerimäen kirkon historiaa lyhyesti

Kerimäen kirkko sijaitsee Itä-Suomessa, Kerimäellä, jonka lähin kaupunki on Savonlinna 23 km:n päässä. Kerimäellä asuu nykyään n. 6 000 asukasta, mutta silloin kun Kerimäen kirkko rakennettiin, eli 1800-luvulla, Kerimäen kuntaan kuului myös Enonkoski, Savonranta ja Punkaharju ja asukkaita oli yhteensä 12 000. Kirkkoherra Fredrik Neovius tahtoikin juuri tämän takia Kerimäelle suuren kirkon, sillä hän halusi puolet seurakuntansa jäsenistä mahtuvan kerralla kirkkoon. Syynä kirkon suuruuteen siis ei ole kyynärän ja metrin sekaantuminen keskenään, kuten on ehdotettu. Kerimäelle todella haluttiin suurta kirkkoa.

Kerimäellä oli ennen suurkirkkoa ollut jo ainakin neljä kirkkoa, mutta ne olivat olleet liian pieniä suurelle seurakunnalle, joten haluttiin suurempi kirkko. Tehtävän suunnitella tämän kirkon sai Anders Fredrik Granstedt, joka oli työskennellyt monia vuosia Carl Ludwig Engelin apulaisena. Granstedt oli hyvin kiinnostunut Euroopan arkkitehtuurista, minkä merkkejä onkin näkyvissä Kerimäen kirkossa. Esimerkkejä Kerimäen kirkkoon hän otti mm. Turun tuomiokirkosta sekä Konstantinopolin Hagia Sofiasta.

Ensimmäiset piirustukset olivat valmiita 1842, mutta siihen kirkkoon olisi mahtunut vain 1500 henkeä, joten kirkkoherra Neovius lähetti ne takaisin. Tammikuussa 1844 olivat lopullisen kirkon piirustukset valmiit ja työt pääsivät alkamaan syksyllä 1844. Rakennusmestariksi valittiin Axel Magnus Tolpo, joka oli jo 62-vuotias ja hyvin sairas, joten ei ollut mikään yllätys, että hän kuoli seuraavana talvena. Hänen työtään jatkoi hänen poikansa Theodor Tolpo, joka oli tuolloin vasta 23-vuotias.

Ison kirkon rakentaminen ei ollut mikään helppo tehtävä, joten kerimäkeläiset saivat suuren taakan harteilleen. Kaikki 15-60-vuotiaat miehet velvoitettiin osallistumaan rakentamiseen ja mukaan hyväksyttiin jopa naisia. Työt alkoivat talvella klo 6 aamulla ja kesäisin jo klo 4. Kiviä perustuksia varten tuotiin Puruveden saarilta lukemattomia määriä ja puutavara tuotiin paikallisten maanomistajien metsistä veroina. Hirret ja lähes kaikki laudat käsiteltiin paikan päällä, vain osa tuotiin sahoilta. Sepät takoivat 294 000 naulaa kirkkoa varten. Kirkon rakentamiskulut olivat sikäläistä aikaa valtavat: kirkko maksoi 24 823 hopearuplaa eli n. puoli miljoonaa euroa. Tosin jos vertaa tuota summaa siihen, mitä kirkon uudelleen maalaaminen tulee maksamaan, eli 722 000, niin oli halvempaa rakentaa kirkko kuin pitää se kuosissaan. Kerimäen kirkko valmistui syyskuun 25. päivä vuonna 1847. Se rakennettiin siis kolmessa vuodessa eli todella nopeasti. Kirkko vihittiin käyttöön kesäkuun 11. päivä 1848 ja se oli täynnä viimeistä penkkiä myöten.

Jo alusta alkaen oli Kerimäen kirkko suosittu nähtävyys. Sitä tultiin ihastelemaan Euroopasta saakka. Kirkko on 45 metriä pitkä, 42 metriä leveä ja 27 metriä korkea. Ristin huippuun on 37 metriä. Penkkiriviä on yhteensä 1 670 metriä ja niille mahtuu istumaan yli 3 000 ihmistä. Kun otetaan huomioon myös seisomatila niin kirkkoon mahtuu lähes 5 000 henkeä eli lähes puolet seurakuntalaisista, kuten kirkkoherra Neovius alunperin tahtoikin. Kerimäen kirkko onkin maailman suurin puukirkko ja sisätilaltaan Suomen suurin.

Arkkitehtuuriltaan Kerimäen kirkko ei ole perinteinen itäsuomalainen kirkko, vaikka se onkin kahtamoinen eli kaksoisristikirkko. Se on tyyliltään ekletismiä eli sekoitus montaa eri tyyliä. Siitä on nähtävissä antiikin klassismin, gotiikan, romaanisen, renesanssin ja bysanttilaisen tyylin vaikutuksia ja se on rakenteiltaan ainutlaatuinen. Sisätilan upeat marmoroinnit pilareissa on maalarimestari Paul Rosenin käsialaa ja ne tuovat vaikutelman antiikin temppelistä. Kerimäen kirkko onkin oman aikansa ihme hienoine yksityiskohtineen ja puusepäntyön mestariteos.

Kellotapuli rakennettiin yhtä aikaa kirkon kanssa ja se oli myös Granstedtin suunnittelema. Se on 42 metriä korkea ja siinä on kaksi kelloa. Kellotorniin rakennettiin kyllä paikat kolmelle kellolle, mutta siinä ei koskaan ole ollut enempää kuin kaksi. Pienempi kello tuotiin vanhasta kirkosta ja sen on valanut kuuluisa kellontekijä Jacob Birman Tukholmassa 1648. Suuremman kellon valoivat Osberg & Baden Helsingissä 1884 ja se painaa 600 kg, kun pienempi painaa vain 400 kg. Nykyään kellotapulissa toimii kesäaikaan kahvila ja matkamuistomyymälä. Toisessa kerroksessa on näyttelytila. Kellotapuliin myydään myös näköalalippuja, mutta tänä kesänä maalauksen takia, näköalatasanne on suljettu.

Kerimäen kirkossa ei ole lämmitystä. Vuonna 1915 sinne asennettiin kahdeksan kamiinaa, mutta niiden kapasiteetti ei riittänyt lämmittämään valtavaa kirkkoa vaan lämpö nousi kattoon ja karkasi yksinkertaisista laseista ulos. Paloturvallisuuden takia nämä kamiinat otettiin pois käytöstä vuonna 1952, mutta neljä niistä säilytettiin ja jätettiin suurimpien pilareiden luo. Näin ollen kirkko onkin käytössä vain kesäaikaan eri toimituksissa, kuten esim. häissä ja konserteissa. Jouluna kuitenkin pidetään perinteisesti jouluaamun jumalanpalvelus, jolloin kirkko on valaistu sadoilla kynttilöillä ja täynnä lämmintä tunnelmaa. Seurakuntalaiset saapuvatkin paikalle turkit ja lämpimät vaatteet päällään.

Kirkko on restauroitu ajan saatossa jo useaan kertaan. Ensimmäinen kerta oli jo vuonna 1904, jolloin paanukatto korvattiin galvanoidulla metallilveyillä. Maalausurakkakin on toteutettu jo ainakin seitsemän kertaa. Vuonna 1936 kirkko maalattiin vaaleanharmaaksi ja tapulin alaosa rapattiin taisaiseksi, mutta vuonna 1972 palautettiin kirkon pääväriksi keltainen ja tapulin rappaus poistettiin. Ikävä kyllä tuolloin käytettiin muodissa ollutta lateksimaalia, mikä osoittautui virheeksi. Seinärakenne kärsi hengittämättömästä pinnasta ja niinpä seuraavan maalausurakan tullessa vuonna 1988 jouduttiin seinät puhdistamaan täysin paineilmapesurilla ja erityisellä suuttimella, koska kaikki entinen maali piti saada pois. Vuonna 1989 maalauksessa puolestaan käytettiin öljymaalin alla pohjamaalina sinkkivalkoista, joka on aikaa myöten kovettunut ja jauhoutunut ja aiheuttanut täten pintamaalin karisemisen pois. Senpä vuoksi joudumme tämän kesän maalausurakassa poistamaan kaiken maalin pois maalinpoistoaineella ja mekaanisella työllä, mutta tarkoitus olisi, että tämän jälkeen seuraavien korjausmaalareiden ei tarvisisi poistaa entistä maalia kokonaan. Toivotaan näin =)

(Lähteet: Jussi Jäppinen ja Heli-Maija Voutilainen: Maailman suurin puukirkko Kerimäellä, Puruvesi-lehden artikkelit 7.5.2009 ja 14.5.2009, Kerimäen kirkon ja seurakunnan kotisivut sekä Mauno Tiihonen)

Mistä kaikki alkoi?

Kaikki alkoi Punkaharjulta. Siellä mie synnyin ja siellä olen viettänyt suurimman osan elämäni kesistä. Se on miun koti - ainut asia mikä ei muutu elämässäni. Mie en olisi mie ilman Punkaharjua.

Toinen alku oli Turun AMK ja rakennusrestauroinnin linja. Löysin vasta vanhoilla päivilläni mitä haluan tehdä loppuelämäni ja onnekseni pääsin syksyllä 2007 opiskelemaan alaa. Jo pääsykokeissa olin ihan onnessani ja onneni on jatkunut nyt jo kaksi vuotta. Opiskellessamme pääsemme tutustumaan teoriaan ja sitten kokeilemaan sitä käytännössä, ja koska rakennusrestaurointi on niin laaja-alaista, niin aina löytyy jotain mitä rakastaa tehdä =) Opiskeluumme kuuluvan työharjoittelun kautta pääsin viettämään koko 2008 kesän Punkaharjulla mummiani auttaen ja sen ansiosta aloin haaveilemaan, että jospa pystyisin viettämään seuraavankin kesän Itä-Suomen leppoisassa tunnelmassa sukulaisten lähellä.

Kolmas alku teki sen unelman mahdolliseksi. Kesällä 2008 paikallislehdessä Puruvedessä oli uutinen, jossa todettiin, että Kerimäen kirkko kaipaisi kipeästi uutta maalikerrosta pintaansa. Uutisessa väläytettiin mahdollisuutta, että tämä tapahtuisi seuraavana kesänä, eli kesällä 2009, ja siitä alkoi miun itsepintainen unelmointi sen toteutumisesta. Olen aikoinani opiskellut teologiaa ja uskontotiedettä ja olen aina rakastanut ja arvostanut kirkkoja, joten työharjoittelu kirkossa - vieläpä kotikuntani naapurissa Kerimäellä, maailman suurimmassa puukirkossa - olisi unelmieni täyttymys. Niinpä koko talven seurailin mummini miulle tilaamaa Puruvesi-lehteä ja odotin uutista, jossa kerrottaisiin, että seurakunta saisi rahat projektin läpiviemiseen ja päättäisi urakoitsijan ja jälkimmäinen uutinen tuli 26.3., jolloin Puruvedessä oli uutinen, että urakan tulisi hoitamaan Maalausliike Joronen Oy Särkisalmelta. Koulupäivän päätteeksi soitin Maalausliike Jorosen toimistusjohtajalle Jani Joroselle ja puhelun päätteeksi olin saanut työharjoittelupaikan kesäksi 2009 - siis jos kirkko saisi rahat kokoon. Tämä varmistui sitten huhtikuussa ja miun työharjoittelu alkoi 13.5. =)

Tämän blogin tarkoitus on siis seurata tätä työharjoittelua maailman suurimmalla puukirkolla miun näkökannalta. Laittelen tänne kuvia matkan varrelta, kerron työtehtävistäni ja -päivistäni. Blogien tapaan tämä on enemmän päiväkirjamainen kuin tutkimustekstiä, mutta haluan ikuistaa tämän kesän tälläkin tavalla, sillä pääsen olemaan osa historiaa eikä sitä voi ohittaa vain olankohauksella. Tunnen olevani todella etuoikeutettu, sillä saan olla osa tätä isoa projektia ja mielenkiinnolla odotan tätä kesää, sillä tästä tulee erityinen. Siistii!!!! =D