Kerimäen kirkon historiaa lyhyesti

Kerimäen kirkko sijaitsee Itä-Suomessa, Kerimäellä, jonka lähin kaupunki on Savonlinna 23 km:n päässä. Kerimäellä asuu nykyään n. 6 000 asukasta, mutta silloin kun Kerimäen kirkko rakennettiin, eli 1800-luvulla, Kerimäen kuntaan kuului myös Enonkoski, Savonranta ja Punkaharju ja asukkaita oli yhteensä 12 000. Kirkkoherra Fredrik Neovius tahtoikin juuri tämän takia Kerimäelle suuren kirkon, sillä hän halusi puolet seurakuntansa jäsenistä mahtuvan kerralla kirkkoon. Syynä kirkon suuruuteen siis ei ole kyynärän ja metrin sekaantuminen keskenään, kuten on ehdotettu. Kerimäelle todella haluttiin suurta kirkkoa.

Kerimäellä oli ennen suurkirkkoa ollut jo ainakin neljä kirkkoa, mutta ne olivat olleet liian pieniä suurelle seurakunnalle, joten haluttiin suurempi kirkko. Tehtävän suunnitella tämän kirkon sai Anders Fredrik Granstedt, joka oli työskennellyt monia vuosia Carl Ludwig Engelin apulaisena. Granstedt oli hyvin kiinnostunut Euroopan arkkitehtuurista, minkä merkkejä onkin näkyvissä Kerimäen kirkossa. Esimerkkejä Kerimäen kirkkoon hän otti mm. Turun tuomiokirkosta sekä Konstantinopolin Hagia Sofiasta.

Ensimmäiset piirustukset olivat valmiita 1842, mutta siihen kirkkoon olisi mahtunut vain 1500 henkeä, joten kirkkoherra Neovius lähetti ne takaisin. Tammikuussa 1844 olivat lopullisen kirkon piirustukset valmiit ja työt pääsivät alkamaan syksyllä 1844. Rakennusmestariksi valittiin Axel Magnus Tolpo, joka oli jo 62-vuotias ja hyvin sairas, joten ei ollut mikään yllätys, että hän kuoli seuraavana talvena. Hänen työtään jatkoi hänen poikansa Theodor Tolpo, joka oli tuolloin vasta 23-vuotias.

Ison kirkon rakentaminen ei ollut mikään helppo tehtävä, joten kerimäkeläiset saivat suuren taakan harteilleen. Kaikki 15-60-vuotiaat miehet velvoitettiin osallistumaan rakentamiseen ja mukaan hyväksyttiin jopa naisia. Työt alkoivat talvella klo 6 aamulla ja kesäisin jo klo 4. Kiviä perustuksia varten tuotiin Puruveden saarilta lukemattomia määriä ja puutavara tuotiin paikallisten maanomistajien metsistä veroina. Hirret ja lähes kaikki laudat käsiteltiin paikan päällä, vain osa tuotiin sahoilta. Sepät takoivat 294 000 naulaa kirkkoa varten. Kirkon rakentamiskulut olivat sikäläistä aikaa valtavat: kirkko maksoi 24 823 hopearuplaa eli n. puoli miljoonaa euroa. Tosin jos vertaa tuota summaa siihen, mitä kirkon uudelleen maalaaminen tulee maksamaan, eli 722 000, niin oli halvempaa rakentaa kirkko kuin pitää se kuosissaan. Kerimäen kirkko valmistui syyskuun 25. päivä vuonna 1847. Se rakennettiin siis kolmessa vuodessa eli todella nopeasti. Kirkko vihittiin käyttöön kesäkuun 11. päivä 1848 ja se oli täynnä viimeistä penkkiä myöten.

Jo alusta alkaen oli Kerimäen kirkko suosittu nähtävyys. Sitä tultiin ihastelemaan Euroopasta saakka. Kirkko on 45 metriä pitkä, 42 metriä leveä ja 27 metriä korkea. Ristin huippuun on 37 metriä. Penkkiriviä on yhteensä 1 670 metriä ja niille mahtuu istumaan yli 3 000 ihmistä. Kun otetaan huomioon myös seisomatila niin kirkkoon mahtuu lähes 5 000 henkeä eli lähes puolet seurakuntalaisista, kuten kirkkoherra Neovius alunperin tahtoikin. Kerimäen kirkko onkin maailman suurin puukirkko ja sisätilaltaan Suomen suurin.

Arkkitehtuuriltaan Kerimäen kirkko ei ole perinteinen itäsuomalainen kirkko, vaikka se onkin kahtamoinen eli kaksoisristikirkko. Se on tyyliltään ekletismiä eli sekoitus montaa eri tyyliä. Siitä on nähtävissä antiikin klassismin, gotiikan, romaanisen, renesanssin ja bysanttilaisen tyylin vaikutuksia ja se on rakenteiltaan ainutlaatuinen. Sisätilan upeat marmoroinnit pilareissa on maalarimestari Paul Rosenin käsialaa ja ne tuovat vaikutelman antiikin temppelistä. Kerimäen kirkko onkin oman aikansa ihme hienoine yksityiskohtineen ja puusepäntyön mestariteos.

Kellotapuli rakennettiin yhtä aikaa kirkon kanssa ja se oli myös Granstedtin suunnittelema. Se on 42 metriä korkea ja siinä on kaksi kelloa. Kellotorniin rakennettiin kyllä paikat kolmelle kellolle, mutta siinä ei koskaan ole ollut enempää kuin kaksi. Pienempi kello tuotiin vanhasta kirkosta ja sen on valanut kuuluisa kellontekijä Jacob Birman Tukholmassa 1648. Suuremman kellon valoivat Osberg & Baden Helsingissä 1884 ja se painaa 600 kg, kun pienempi painaa vain 400 kg. Nykyään kellotapulissa toimii kesäaikaan kahvila ja matkamuistomyymälä. Toisessa kerroksessa on näyttelytila. Kellotapuliin myydään myös näköalalippuja, mutta tänä kesänä maalauksen takia, näköalatasanne on suljettu.

Kerimäen kirkossa ei ole lämmitystä. Vuonna 1915 sinne asennettiin kahdeksan kamiinaa, mutta niiden kapasiteetti ei riittänyt lämmittämään valtavaa kirkkoa vaan lämpö nousi kattoon ja karkasi yksinkertaisista laseista ulos. Paloturvallisuuden takia nämä kamiinat otettiin pois käytöstä vuonna 1952, mutta neljä niistä säilytettiin ja jätettiin suurimpien pilareiden luo. Näin ollen kirkko onkin käytössä vain kesäaikaan eri toimituksissa, kuten esim. häissä ja konserteissa. Jouluna kuitenkin pidetään perinteisesti jouluaamun jumalanpalvelus, jolloin kirkko on valaistu sadoilla kynttilöillä ja täynnä lämmintä tunnelmaa. Seurakuntalaiset saapuvatkin paikalle turkit ja lämpimät vaatteet päällään.

Kirkko on restauroitu ajan saatossa jo useaan kertaan. Ensimmäinen kerta oli jo vuonna 1904, jolloin paanukatto korvattiin galvanoidulla metallilveyillä. Maalausurakkakin on toteutettu jo ainakin seitsemän kertaa. Vuonna 1936 kirkko maalattiin vaaleanharmaaksi ja tapulin alaosa rapattiin taisaiseksi, mutta vuonna 1972 palautettiin kirkon pääväriksi keltainen ja tapulin rappaus poistettiin. Ikävä kyllä tuolloin käytettiin muodissa ollutta lateksimaalia, mikä osoittautui virheeksi. Seinärakenne kärsi hengittämättömästä pinnasta ja niinpä seuraavan maalausurakan tullessa vuonna 1988 jouduttiin seinät puhdistamaan täysin paineilmapesurilla ja erityisellä suuttimella, koska kaikki entinen maali piti saada pois. Vuonna 1989 maalauksessa puolestaan käytettiin öljymaalin alla pohjamaalina sinkkivalkoista, joka on aikaa myöten kovettunut ja jauhoutunut ja aiheuttanut täten pintamaalin karisemisen pois. Senpä vuoksi joudumme tämän kesän maalausurakassa poistamaan kaiken maalin pois maalinpoistoaineella ja mekaanisella työllä, mutta tarkoitus olisi, että tämän jälkeen seuraavien korjausmaalareiden ei tarvisisi poistaa entistä maalia kokonaan. Toivotaan näin =)

(Lähteet: Jussi Jäppinen ja Heli-Maija Voutilainen: Maailman suurin puukirkko Kerimäellä, Puruvesi-lehden artikkelit 7.5.2009 ja 14.5.2009, Kerimäen kirkon ja seurakunnan kotisivut sekä Mauno Tiihonen)