Ikävä!!!!

Tänään se iski: ihan suunnaton ikävä takaisin keltaiselle, kauniille kirkolle ihanien työtoverien luokse! Se iski kuin salama, kun luin hyvän ystäväni tekstiviestiä, jossa hän kertoi käyneensä paikan päällä katsomassa kirkkoa. Tulin yhtäkkiä todella mustasukkaiseksi ja kateelliseksi hänelle: hänellä oli mahdollisuus nähdä rakkaat työtoverini, käydä halaamassa Jukkaa - mitä hän ei tietenkään tehnyt ;) - ja olla hetken aikaa siellä, missä olin niin onnellinen koko kesän. Hän oli siellä, mie täällä toisessa maassa, jonka puhetta miun on vieläkin vaikea ymmärtää... Sen hetken ajan halusin vaihtaa osia hänen kanssaan, mennä tapaamaan poikia ja ärsyttää taas jollain lailla Jukkaa ;D Ikävä, miulla on ikävä takaisin.

Huomenna tulee kaksi viikkoa siitä, kun lähdin ja silti tuntuu kuin se olisi ollut eilen tai sitten todella kauan aikaa sitten. En ole ehtinyt oikein miettimään lähtöäni, sillä muutto Ruotsiin on pitänyt miut kiireisenä ja tietenkin opiskelun alkaminen täällä. Miusta tuntuu, että miulle lähtö oli helpompaa kuin pojille paikalle jääminen - tosin en usko, että kaikki jäivät minnuu ikävöimään ;) Joillekin se saattoi olla helpotus, kun en enää ole ylipirteänä ja aina niin innokkaana tunkemassa nokkaani joka paikkaan ;D Mutta kyllä, mie ikävöin heitä suuresti. Toista tällaista työharjoittelupaikkaa ei voi olla - jippii: nyt itken krokotiilinkyyneliä täällä Gotlannissa kun vain muistelen teitä kaikkia ;D Toivottavasti siellä on kaikki hyvin ja mieli korkealla =) Mie kaipaisin nyt halausta: voisko joku tulla piipahtamaan täällä? ;)

Kesä oli mahtava - kuten kuka tahansa tätä blogia lukenut on saanut käsittää - ja porukka aivan mieletöntä, joten palasin vielä tekemään sen, mitä uhkailin tekeväni eli laittamaan tänne vielä niitä viimeisiä kuvia ;D Työssä kuin työssä pitää olla huumorintajua, sillä se yksinkertaisesti auttaa jaksamaan eteenpäin, ja sitä meillä oli rutkasti =D En todellakaan voi laittaa - enkä edes halua - kaikkia niitä mahtavia otoksia tänne, joita kesän aikana tuli otettua, mutta miun on pakko laittaa muutama, sillä mie tulen niistä niin hyvälle mielelle. Mie toivon, että pomot eivät käsitä kuvia väärin, sillä eihän myö (ihan) aina tällaisia oltu, mutta aina silloin tällöin ;) Ja toivon mukaan saan anteeksi myös työtovereiltani näiden julkaisemisesta ;D Kiitos teille kaikille ihanille ihmisille mahtavasta kesästä! Miulla on teitä NIIIIN ikävä!!!! =) Ps. tässä on kuvia myös ennen kuin meillä oli kypäräpakko, joten ei kannata soitella ja valitella asiasta.

Viimeisiä viedään

Tänään miulle tuli kolme kuukautta täyteen tällä työmaalla. Kolme kuukautta. Vastahan mie tulin tänne yksin ihmettelemään työmaakoppien luokse pohtien, tuleekohan muita paikalle ;) Pasi tuli =) Ja viikkoa myöhemmin Jukka I. Siitä parin päivän päästä Jarmo ja Toni. Sitten Ville. Aino. Jukka II ja Kari. Marko. Ja niin moni muu. Käsittämätöntä. Kyllähän sen on tiennyt koko ajan, että mie lähden tältä työmaalta pois elokuun puolessa välissä ja tämä viikko on vika viikko, mutta että huominen on vika työpäivä? Mihin se aika meni?

Näistä työtovereista on tullut perhe, ystävät ja elämä. Tämä kirkko on koti. Tähän kaikkeen olen taas rakastunut ja elänyt joka hetken nauttien niistä - jopa niistä huonoista ;) Lopulta aina huumori on voittanut ja nauru raikanut - siis miun nauru liian kovaa ;) Aina on löytynyt syytä hymyyn ja jos ei ole, niin sen esille saamiseen on riittänyt vain Jukan viheltely tai maisemien ihailu. Joku kerran sanoi, että olen helppo ja niin taidan olla tässä asiassa, mutta ei se ole helppoa taas jättää taakseen se kaikki rakas, mihin on kiintynyt niin paljon näissä kolmessa kuukaudessa. Mutta epäilen, ettei se olisi helppoa kahdenkaan kuukauden päästä - päinvastoin. Kaikki loppuu aikanaan, niin myös tämä työmaa miun osalta. Mutta blogia ja kirjoittamista en lopeta vielä vähän aikaan ;) Niin paljon on vielä sanomatta =)

Mitä tämä miun vika viikko on pitänyt sisällään? Kaikkea kivaa =D Työmaalla tietenkin on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Peltiseppä on tullut ja paikkaillut kattoa ja laitellut lumiesteitä paikoilleen.

Ja myö poistettiin loputkin maalit pohjoisseinältä =)

Mie onnellinen pääsin maalinpoiston jälkeen maalaamaan pintaharmaata eli harmaamaan, kuten se on Sanna-kielellä ;) En olisi voinut olla onnellisempi ja miusta tuntuu, että Pasi tiesi sen tehtävän miulle määrätessään =) Mie, harmaa-väri ja pikku pensseli = suurta rakkautta ;D

Rakastan niitä pieniä koloja, joita saa tehdä kieli keskellä suuta ja noi koristekuviot ovat muutenkin miun suosikkeja kaikista =) Kaksi päivää olin siis ihan fiiliksissä =D Tunnelmaa hiukan latisti se, että tänään myös Esa alkoi tekemään kyseisiä koristeita ja - kas kummaa ;) - Esa oli kolme kertaa minnuu nopeampi niitä tehdessään =D Miehet sanoivat ihan suoraan, ettei heillä riitä kärsivällisyyttä tehdä niitä niin tarkkaan (pikkupensselilläni), miten mie ne teen, joten otin enemmän kuin ilolla vastaan Esan tekemien koristeiden nurkkien ja nelilehtiapilan kolojen maalauksen pikkupensselilläni ;D Nämä olivatkin viimeiset siveltimenvetoni kirkon seinään, sillä nyt on maalattu kaikki, mitä voi tällä hetkellä =( Tässä on viimeinen miun maalaama koristekuvio:

Ja tässä on viimeinen miun maalaama pikkukolo =D

Miten niin mie halusin arkistoida viimeiset vetoni kirkon seinään ;)

Mutta työn lisäksi on tällä viikolla tapahtunut muutakin, nimittäin tänään meillä oli harjakaiset - tai sutijaiset, kuten kirkkoherra totesi =D Tapahtuman kunniaksi meillä oli Suomenlippu salossa - löydätkö sen? ;)

Harjakaisethan pidetään työmaalla, kun ollaan puolessa välissä projektia. Ne ovat palkallista työaikaa ja siellä perinteisesti tarjotaan hernekeittoa, mutta koska olimme Puruveden rannalla niin meille tarjottiin kalasoppaa eli lohikeittoa =) Seurakunta piti meille harjakaiset seurakunnan kesäkodissa Tavisalossa, jossa pidetään mm. rippikoululeirejä. Paikka oli todella kauniilla paikalla Puruveden rannalla ja sääkin oli mitä mahtavin. Lohikeiton jälkeen saimme niin herkullista vadelmakakkua, että Pasi unohti juoda kahvia sen kanssa =D Sauna oli lämmitetty meitä varten, mutta mie ja pojat jätettiin se väliin, tosin miehet kyllä menivät saunomaan ja uimaan =)

Tänään oli vika päivä, kun olimme Jukka I kanssa töissä yhdessä ja olo oli lopussa aika haikea. Kyllä, aloitin itkemiseni tänään ;) Toisaalta ehkä on helpompaa itkeä kahtena päivänä kuin yhtenä päivänä kahden päivän edestä ;D Tässä on viimeinen miun ottama kuva Jukasta työmaalla ja se kertoo aika paljon meistä ;D

Jukka on tuollainen, kaikki hänet tuntevat tietävät sen, ja hän tykkäsi niin kovasti, kun mie aina otin kuvia ;D

Mie tykkään kaikesta uudesta ja lähtemisestä ylipäätään, mutta on se surkeaa jättää kaikki rakas taakseen. Onneksi Jukka, Kerimäen kirkko, Maalausliike Joronen työntekijöineen ja pomoineen on ja pysyy maailmassa, joten en mie niitä jätä lopullisesti, mutta on olo silti haikea. Miun täytyy vaan luottaa, että näemme vielä ja onneksi miulla on kuvat ja muistot, joita voin katsella ja muistella kun ikävä tulee liian kovaksi =) Tämä oli aivan mahtava kesä, upea työ, mieletön työkohde ja maan mainioimmat työtoverit =) Tätä ei niin helpolla päihitetäkään, mutta onko tarvettakaan. Tämä oli ainutkertaista ja -laatuista ja ikimuistoinen kokemus. Olen ylpeä saadessani olla osa tätä projektia, yksi jätkistä, kuten olen saanut tänäänkin useampaan kertaan kuulla ;) On kunnia olla jätkä, joten en mie pahalla =D Tämän katson ylennykseksi ja odotan mielenkiinnolla huomista. Pojilla on miulle meinaan läksiäislahja, saas nähdä mitä sieltä tulee ;D

Taas täällä =)

No niin. Olen taas palannut takaisin sorvin ääreen ja voi että tuntuu hyvältä =) Poissaolostani hämmästyneille tiedoksi, että olin viime viikon sairaslomalla, mikä oli syy hiljaisuuteeni. Jos olisin viettänyt viikon sairastaen Kerimäellä niin päivityksiä olisi varmasti tullut, mutta pakenin Punkaharjulle mummin hoiviin potemaan ja koska miulla ei vieläkään ole sitä tietokonetta eikä näin ollen nettiyhteyttä, niin enpä päässyt tännekään kirjoittelemaan, minkä yritän korjata nyt =)

Viimeistä viikkoa viedään =/ Se tuntuu käsittämättömältä ja haikealta ja ne, jotka miut tuntevat tietävät, että itken herkästi, joten kyllä: tippalinssissä sitä täällä ollaan... Selvitäkseni tämän tosi asian tajuamisesta yritän olla miettimättä koko asiaa ;) Kieltäminen on paras itsensä hämäämiskeino. Mutta ei tätä voi paeta, lähtö odottaa ja siksi kävinkin tilaamassa perjantaiksi kakun meille töihin. Lopetetaan tämä viikko sitten kakkukahveihin... Mutta siihen on vielä muutama päivä aikaa, joten mietitään sitä sitten! Nyt kerron, mitä pojat saivat aikaisiksi miun sairasloman aikana =)

Ensinnäkin: tapuli on kaavittu, lähes kokonaan pesty ja hiominen aloitettu =) Ei hullumpaa =) Täytyy myöntää, että hiukan orvolta tuo tapuli näyttää ilman maalikerrostansa, mutta kyllä se asia vielä korjaantuu =)

Toinen asia, minkä huomasi heti tapulin jälkeen oli pääovi.

Se on pohjamaalattu ja tikutettu/kitattu - ja anteeksi taas kielenkäyttöni, 'tikutettu' ei varmasti ole oikea termi ;D Ovi on siis "uutta" puuta eli se ei ole alkuperäinen vaan vaihdettu jossain välissä, ja niinpä puu on elänyt ja halkeillut, mikä on aiheuttanut rakoja siihen ja nämä raot on sitten kitattu tai tarpeen vaatiessa viilulla korjattu näin:

Työ on siis vielä keskeneräinen, joten nämä kuvat oli vain välivaiheesta.

Telineille kiivetessä sai ihailla valmista seinäpintaa silmän kantamattomiin sillä pohjoisen pitkä seinä on pintamaalattu eli valmista pintaa on taas pressujen alla =) Maalarimme ovat olleet ahkerina =)

Siis aika paljon kaikkea viikon aikana =) Tuo tapuli oli aika kova saavutus, täytyy myöntää. Nyt pojat ovat kovaa vauhtia sitä hiomassa, mutta tunnetusti se on työvaiheistamme se aikaa vievin osuus, joten siinä menee nyt hetki. Sitten pohjamaalaus ja pintamaalaus, mutta siihen mie en enää taida päästä osallistumaan... No, tämä viikko todisti, että kyllä tämä työmaa pysyy pystyssä hyvin ilman minnuukin ;D Antaa siis poikien hoitaa hommat kunnialla loppuun saakka =)

Tänään sitten jatkui urakkamme monella eri työsaralla. Maalarit maalaavat pintaa itäpäädyssä ja homma etenee heillä nopeaa vauhtia. Marko pääsi hiekkapuhaltamaan tapuliin mallipuhalluksia ja sen kuuli taas koko kirkonkylä ;)

Hiekkapuhallussäiliö majailee pakettiauton takaosassa ja kyllä: hiekkaan pääsi piirtelemään kuvioita =D

Mie pääsin Jukan kanssa poistamaan maalia pohjoisseinän yläosasta ja siinä se päivä rattoisasti menikin =)

Maalinpoistoaineen vaikutuksen ajan napsin kuvia minkä ehdin - miulla oli aika suuri vajaus kuvien ottamisessa edellisen viikon sairastelun takia ;) Niinpä kamera etsi ja löysi kaikenlaista =D

Portaat, jotka eivät johda mihinkään:

Telineen kaiteissa on reikiä, joista maailma mm. näyttää tältä ;D

Hienoja maisemia tietenkin =)

Loistava risti

Tekstejä maalien alla, muistoja vuosien takaa.

Ja mystinen luukku, joka ei johtanut mihinkään...

Kaikkea sitä löytää, kun vain katselee ympärilleen ja mie aion katsella nyt entistä tarkemmin, sillä pian miun maisemat vaihtuvat kokonaan toisiin.

Telinemiehet purkivat kupolista telineitä tänään ja sitä katsellessa tuli jotenkin haikea olo. Telineistä ja kirkon eri kerroksista, koristeista ja ikkunoista on tullut tuttavia ja kotoisia koloja ja telineiden purkamisen myötä sinne ei enää pääse, niitä ei pääse enää katselemaan ja koskemaan. Ne ovat olleet pitkään koti ja tuntuu oudolta, kun tie niiden luokse puretaan ja niitä voi ihailla enää kaukaa. Muistaa vielä tarkkaan, kuinka poisti maalia/hioi/maalasi tiettyä nurkkaa/ikkunankarmia/koristetta, mutta ne eivät ole enää käden ulottuvilla - eikä ole mitä luultavimmin seuraaviin 20 vuoteen. Kuka koskee seuraavan kerran niihin ja kehuu/moittii meidän kättemme työtä? Olemmeko me täällä silloin? Olemmeko mukana vai vaan sivusta seuraajina? Pääsemmekö enää näkemään upeita maisemia korkeuksista, järven usvaa aamutuimaan? Kuka seuraavan kerran tekee sen saman työn, minkä me olemme tehneet, peittää/poistaa meidän kättemme työn? Ja nauttiiko hän yhtä paljon siitä kuin me nautimme? Saa nähdä. Voihan olla, että osa meistä on täällä taas 20 vuoden päästä tai sitten ei. Mie olen miettinyt kovasti heitä, jotka olivat näillä seinillä meitä ennen ja jättivät jälkensä puun pintaan. Miettivätköhän seuraavat meitä? En tiedä.