Viimeisiä viedään

Tänään miulle tuli kolme kuukautta täyteen tällä työmaalla. Kolme kuukautta. Vastahan mie tulin tänne yksin ihmettelemään työmaakoppien luokse pohtien, tuleekohan muita paikalle ;) Pasi tuli =) Ja viikkoa myöhemmin Jukka I. Siitä parin päivän päästä Jarmo ja Toni. Sitten Ville. Aino. Jukka II ja Kari. Marko. Ja niin moni muu. Käsittämätöntä. Kyllähän sen on tiennyt koko ajan, että mie lähden tältä työmaalta pois elokuun puolessa välissä ja tämä viikko on vika viikko, mutta että huominen on vika työpäivä? Mihin se aika meni?

Näistä työtovereista on tullut perhe, ystävät ja elämä. Tämä kirkko on koti. Tähän kaikkeen olen taas rakastunut ja elänyt joka hetken nauttien niistä - jopa niistä huonoista ;) Lopulta aina huumori on voittanut ja nauru raikanut - siis miun nauru liian kovaa ;) Aina on löytynyt syytä hymyyn ja jos ei ole, niin sen esille saamiseen on riittänyt vain Jukan viheltely tai maisemien ihailu. Joku kerran sanoi, että olen helppo ja niin taidan olla tässä asiassa, mutta ei se ole helppoa taas jättää taakseen se kaikki rakas, mihin on kiintynyt niin paljon näissä kolmessa kuukaudessa. Mutta epäilen, ettei se olisi helppoa kahdenkaan kuukauden päästä - päinvastoin. Kaikki loppuu aikanaan, niin myös tämä työmaa miun osalta. Mutta blogia ja kirjoittamista en lopeta vielä vähän aikaan ;) Niin paljon on vielä sanomatta =)

Mitä tämä miun vika viikko on pitänyt sisällään? Kaikkea kivaa =D Työmaalla tietenkin on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Peltiseppä on tullut ja paikkaillut kattoa ja laitellut lumiesteitä paikoilleen.

Ja myö poistettiin loputkin maalit pohjoisseinältä =)

Mie onnellinen pääsin maalinpoiston jälkeen maalaamaan pintaharmaata eli harmaamaan, kuten se on Sanna-kielellä ;) En olisi voinut olla onnellisempi ja miusta tuntuu, että Pasi tiesi sen tehtävän miulle määrätessään =) Mie, harmaa-väri ja pikku pensseli = suurta rakkautta ;D

Rakastan niitä pieniä koloja, joita saa tehdä kieli keskellä suuta ja noi koristekuviot ovat muutenkin miun suosikkeja kaikista =) Kaksi päivää olin siis ihan fiiliksissä =D Tunnelmaa hiukan latisti se, että tänään myös Esa alkoi tekemään kyseisiä koristeita ja - kas kummaa ;) - Esa oli kolme kertaa minnuu nopeampi niitä tehdessään =D Miehet sanoivat ihan suoraan, ettei heillä riitä kärsivällisyyttä tehdä niitä niin tarkkaan (pikkupensselilläni), miten mie ne teen, joten otin enemmän kuin ilolla vastaan Esan tekemien koristeiden nurkkien ja nelilehtiapilan kolojen maalauksen pikkupensselilläni ;D Nämä olivatkin viimeiset siveltimenvetoni kirkon seinään, sillä nyt on maalattu kaikki, mitä voi tällä hetkellä =( Tässä on viimeinen miun maalaama koristekuvio:

Ja tässä on viimeinen miun maalaama pikkukolo =D

Miten niin mie halusin arkistoida viimeiset vetoni kirkon seinään ;)

Mutta työn lisäksi on tällä viikolla tapahtunut muutakin, nimittäin tänään meillä oli harjakaiset - tai sutijaiset, kuten kirkkoherra totesi =D Tapahtuman kunniaksi meillä oli Suomenlippu salossa - löydätkö sen? ;)

Harjakaisethan pidetään työmaalla, kun ollaan puolessa välissä projektia. Ne ovat palkallista työaikaa ja siellä perinteisesti tarjotaan hernekeittoa, mutta koska olimme Puruveden rannalla niin meille tarjottiin kalasoppaa eli lohikeittoa =) Seurakunta piti meille harjakaiset seurakunnan kesäkodissa Tavisalossa, jossa pidetään mm. rippikoululeirejä. Paikka oli todella kauniilla paikalla Puruveden rannalla ja sääkin oli mitä mahtavin. Lohikeiton jälkeen saimme niin herkullista vadelmakakkua, että Pasi unohti juoda kahvia sen kanssa =D Sauna oli lämmitetty meitä varten, mutta mie ja pojat jätettiin se väliin, tosin miehet kyllä menivät saunomaan ja uimaan =)

Tänään oli vika päivä, kun olimme Jukka I kanssa töissä yhdessä ja olo oli lopussa aika haikea. Kyllä, aloitin itkemiseni tänään ;) Toisaalta ehkä on helpompaa itkeä kahtena päivänä kuin yhtenä päivänä kahden päivän edestä ;D Tässä on viimeinen miun ottama kuva Jukasta työmaalla ja se kertoo aika paljon meistä ;D

Jukka on tuollainen, kaikki hänet tuntevat tietävät sen, ja hän tykkäsi niin kovasti, kun mie aina otin kuvia ;D

Mie tykkään kaikesta uudesta ja lähtemisestä ylipäätään, mutta on se surkeaa jättää kaikki rakas taakseen. Onneksi Jukka, Kerimäen kirkko, Maalausliike Joronen työntekijöineen ja pomoineen on ja pysyy maailmassa, joten en mie niitä jätä lopullisesti, mutta on olo silti haikea. Miun täytyy vaan luottaa, että näemme vielä ja onneksi miulla on kuvat ja muistot, joita voin katsella ja muistella kun ikävä tulee liian kovaksi =) Tämä oli aivan mahtava kesä, upea työ, mieletön työkohde ja maan mainioimmat työtoverit =) Tätä ei niin helpolla päihitetäkään, mutta onko tarvettakaan. Tämä oli ainutkertaista ja -laatuista ja ikimuistoinen kokemus. Olen ylpeä saadessani olla osa tätä projektia, yksi jätkistä, kuten olen saanut tänäänkin useampaan kertaan kuulla ;) On kunnia olla jätkä, joten en mie pahalla =D Tämän katson ylennykseksi ja odotan mielenkiinnolla huomista. Pojilla on miulle meinaan läksiäislahja, saas nähdä mitä sieltä tulee ;D