Tapulissa!!! Vihdoinkin!!! =D

Tänään se sitten tapahtui - tapuli nimittäin =D Telineet on pressutettu ja tarkastettu ja lupa työntekoon myönnetty =)

Eipä miulla mikään kiire sinne aiemmin olekaan ollut, sillä miulla on riittänyt paljon muuta kivaa tekemistä, joten maltoin odottaa hyvin tähän saakka ;) Mutta kyllä Jukka I oli oikeassa sanoessaan miulle tänään viimeisellä kahvitauolla, että mie tulen olemaan ihan innoissani, kun pääsen kaapimaan tapuliin, sillä maali lähtee kuin unelma ja niinhän se oli =D Täytyy sanoa, että oli täydellinen lopetus viikolle ja jo nyt odottaa innoissaan maanantaita, kun pääsee heti jatkamaan urakkaa =) Mutta karkasin taas edelle asioista, joten palataanpa hetki taaksepäin... ;)

Mie sain kuin sainkin ikkunat pohjamaali kuntoon =) Se oli aikamoinen urakka, mutta loppujen lopuksi oikein mukava. Erityisesti, kun viimeisen ikkunatornin karmit näyttivät pääasiallisesti tältä:

Kitti ja maali lähtivät oikein hyvin pois =)

Sen jälkeen pääsinkin pääoven kimppuun, mikä oli odottamaton yllätys. Mie ja Aino kaavittiin maalit pois pääovesta jo aikoja sitten ja Jukka I pesi sen, joten nyt pääsin hiomaan ja aloittamaan pohjamaalauksen. Opin taas uusia asioita, kun Pasi neuvoi peilioven maalausjärjestyksen =) Ovestahan maalataan ensiksi oven kantit (siis ne reunat, jotka ovat karmeja vasten) ja sitten aloitetaan maalaus syvimmästä urasta ja noustaan pintaa kohden. Viimeisenä maalataan peilioven karmit eli reunat =) Maalina toimi jälleen Tikkurilan LIN-pellavaöljymaali, mutta väri oli uusi: tummanharmaa. Kyseistä väriä löytyy vain ovista ja kellotapulin ikkunaluukuista, joten tietenkin olin innoissani ;) Tarkoitukseni oli maalata ovet tietenkin kauttaaltaan, kunnes seurakuntapastori tuli kyselemään, saako pääovea käyttää viikonloppuna, kun olisi taas häitä tiedossa. Silloin tajusimme, että oli menossa jo torstaipäivä eikä maali ehtisi kuivua lauantaiksi, joten jos emme halua värjätä hääparia vieraineen harmaiksi niin on ehkä parempi jättää maalaamatta alaosat, joten maalasin vain kantit ja yläosat niin sisältä kuin ulkootakin.

Tänään sitten telinemiehet purkivat telineitä pois ja alta paljastui valmista pintaa =) Seurasin telinemiesten rivakkaa työskentelyä enkä voinut olla ihailematta sitä. Hiki valui virtanaan kaikilta, mutta se ei menoa hidastanut ja yhtäkkiä jäljellä oli vaan vastamaalattu pinta, jota pysähtyi mielellään katsomaan pidemmältikin.

Kyllä tuota valmista pintaa katsoo aina niin mielellään, ei sille voi mitään... Jätimme vielä kulkuväylän eli portaikon telineet pystyyn, sillä kupoliin on vielä päästävä purkamaan sen telineitä. Niitä ei voinut vielä purkaa, sillä kattomaali oli vielä märkää eikä telineiden purusta tule mitään ennen kuin katto on kuiva.

Mutta nyt siihen, mitä olen jo pitkään odottanut: kellotapuliin =) Tapulin telineet olivat kiehtovat ja miun teki mieli vaan juosta tapulin ympäri joka kerroksessa, mutta maltoin mieleni ;) Pakostikin tekee mieli mennä vilkaisemaan, mitä siellä kulman takana on.


Kuvasta näkyy hyvin, että maali on aika irtonaista, mikä tietenkin helpottaa meidän työtämme, mutta vaikka maalipinta olikin välillä ehjää niin silti maali lähti todella helposti pois ja aika lensi siivillä =) Pasi naureskelikin, että maltammeko olla poissa viikonloppua, kun maali lähti niin kevyesti kaapimalla ;) No ehkä just ja just ;) Tapuli on taas uusi kohde erilaisine koristeineen, mikä on tietenkin kiehtovaa, sillä kaikki uusi on aina kivaa ;)


Ja mikä hienointa: tapulista pääsee ihailemaan vastamaalattua kirkkoa aitiopaikalta =) Se on kaunis!!!!!


Ja niin, ne maisemat tietty ;) Ne on aika upeat myös =D Jukka I otti miusta kuvan ja sanoi, että tää pitää laittaa sitten nettiin, joten tässä se nyt on ;) Miun koti muuten näkyy miun olkapään yläpuolella =D Osasi se Jukka tähdätä hyvin =D

Ja vaikka telineemme on pressutettu eikä näitä upeita maisemia aina näe selkeästi, niin näkee niiden läpi utuisia kuvia =) Tältä kirkko näyttää pressun läpi katsottuna =D

Viikko päättyi siis hyvin eikä se huono ollut muutenkaan =) Voisi sanoa, että loppu hyvin kaikki hyvin =) Oikein ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Ikkunahommia

Olen vihkiytynyt viime päivinä ikkunoiden tekoon ja tajusin, etten ole tainnut täällä koskaan sen ihmeemmin siitä hommasta kertoa, joten päätin korjata asian =)

Ikkunat ovat ihan oma projektinsa tässä maailman suurimmassa puukirkossa ja olen jo aiemmin mainnutkin, että kupolissa ikkunaruutuja oli 280 kpl, joten kyllä niitä riittää ihan mukavasti täällä "alhaallakin". Maalarimme Lauri oli laskenut ikkunoita uudelleen kitatessa, että yhdessä ikkunotornissa on kaksi isoa ikkunaa ja yksi pienempi ikkuna ja niissä on yhteensä 81 kpl ikkunaruutua.

Näitä ikkunatorneja kirkossa on pikaisesti kuvasta laskettuna 20 kpl (saatan olla väärässä) ja niiden lisäksi on vielä pienemmät ikkunat pääoviseinustalla ja molemmissa sivuissa, joten ikkunoita tässä kirkossa riittää... ;)

Nämä ikkunatornit mie siis ensiksi kuivakaavin teräskaapimellani, jonka jälkeen irrotan irtoavat ikkunakitit teräslastallani ja lopuksi vielä hion kaikki karmit ja välipuut hiomapaperilla P60. Tässä on työvälineeni, joita kannan koko ajan taskuissani, kun teen tätä ikkunahommaa. Noita ikkunakitin palasia löytyy taskuista, vaikka niitä ei sinne laitakaan ;)

Meillä meni Ainon kanssa yhdessä yleensä tällaiseen ikkunatorniin yksi päivä. Olen huomannut nopeutuneeni joka päivä, sillä jo Ainon kanssa tein 2/3 osaa ikkunatornista yhdessä päivässä ja jo eilen tein lähes koko tornin ihan yksikseni päivässä =) Tänään sitten tein ikkunatornin alle päivässä =D Kehitystä siis havaittavissa =D Jee!!!

Tänään tein sitten löytöjä ikkunoista - tai oikeastaan ikkunakiteistä. Ikkunoissa meinaan oli kitin sijasta niin puulistaa:

kuin myös silikoonia:

Tää oli aika kaunis kittaus ;) Sitten kun olen poistanut irronneen kitin, hion jäljellä olevat kitit sekä karmit välipuineen niin että maalipinta menee rikki. Lopputulos näyttää jotakuinkin tältä:

Tuossa vasemmassa reunassa näkyy, kuinka olen poistanut sitä irronnutta kittiä. Koska näitä ikkunoita todellakin riittää, niin olen päivät pitkät huomannut laulavani Miljoonasateen "506 ikkunaa" hiukan muunnellen ;D

"506 ikkunaa,
tässä kirkossa on kaikkiaan,
niitä valmiiksi kai milloinkaan en saa..."

Kun sitten tämä työvaihe on ohitse - sillä kyllä se oikeasti joskus on ohitse ;) - niin taitavammat maalarit pohjamaalaavat ikkunankarmit ja sen jälkeen laitetaan uudet lasit hajonneiden tilalle ja kitataan ikkunakitit ehjiksi, jonka jälkeen uudet kitit vielä pohjamaalataan ja sitten pohjamaalin kuivuttua ikkunat pintamaalataan. Ja ihan lopuksi ne pestään, minkä jälkeen ne näyttävät ihan uusilta =) Että tällaista hommaa mie tällä hetkellä teen, kun pojat hioavat seinää.

Tänään kävi työtämme kuvaamassa Mtv3 kameroineen, joten nyt on taas tulossa lähetystä ulos Kymmenen Uutisissa joko tänään tai huomenna. En tiedä, olemmeko me ihan uutinen vai vaan loppukevennys, joten pitäkäähän silmänne auki ;) Tällä kertaa minnuukin saattaa näkyä ja ehkä jopa kuulua, mutta elättelen toiveita, että pojat olivat mielenkiintoisempia ;) Uutisissa nähdään ;)

PS. No oltiinhan myös siellä Kymmenen Uutisissa loppukevennyksenä =D Jos joltain jäi näkemättä kyseinen pätkä, niin se löytyy ainakin vielä MTV3:n Katsomosta =)

Koko ajan eteenpäin

Aika kuluu nopeaa vauhtia ja tajusin tässä, että olen tällä työmaalla enää kolme viikkoa. Se tarkoittaa siis, että olen ollut jo tällä työmaalla yli 10 viikkoa - järkyttävää. Tämä tarkoittaa myös sitä, että miun vaihtoon lähtö lähestyy kovaa vauhtia ja alkaa olla kiire kaiken maailman hommien takia. Pyydän siis anteeksi, etten ole päivittänyt blogia kovinkaan usein, mutta toivon teidän muistavan, että kirjoitan tätä blogia vapaa-ajallani eli tämä ei kuulu työaikaani enkä saa tästä palkkaa, joten se kaksi tuntia, mitä tämän yhden tekstin kirjoittamiseen yleensä menee, on viime aikoina mennyt vaihtotehtävien tekoon. Ja lisäksi tietokoneeni kuoli eilen juuri kun olin kirjoittamassa tänne tekstiä, mikä tietenkin vaikeuttaa elämääni, mutta nyt lainassa kummin kone. Näköjään tämä kesä on ollut rankka miun elektroniikkalaitteilleni, kun kännykkä ja digipokkari ovat kärsineet maalinpoistoaineesta ja maaleista ja tietokone puolestaan kovasta käytöstä ;) Mutta sellaista sattuu. Onneksi sain suurimman osan valokuvista pelastettua, mutta valitettavasti myös paljon tuhoutui. Kirkkokuvat onneksi säilyivät lähes kaikki, joten ei huolta, mutta ne muut...

Aika kuluu kirkollakin ja projekti etenee - sitä vaan tulee sokeaksi edistymisen suhteen. En tiedä johtuuko se pressuista vai mistä, mutta miusta on tuntunut jo monen monta päivää, että päivät pysyvät paikoillaan. Se saattaa johtua myös samoista seinistä, sillä olemme kirkon pohjoispuolella, eli koppiemme ja Talvikirkon lähettyvillä, ja teemme montaa asiaa yhtä aikaa, mutta vain samoilla seinillä ;) Kaikki pressun alla oleva on siis kaavittu ja pesty ja tällä hetkellä on menossa hiominen sekä ikkunoiden hionta ja kittien poisto, mikä on miun hommaa ainakin toistaiseksi.

Onpa puuseppäkin saanut jo hommia itselleen pohjoisseinältä, kun yksi ikkunan yläpuoli näytti tältä:

Ei mennyt kauaa, kun se näytti jo tältä =)

Myös Ville sai katonmaalausurakan valmiiksi - siis toistaiseksi. Nyt on maalattu kaikki katot, mitkä voi maalata kupolista käsin, loput maalataan sitten telineiltä taiteillen. Ette muuten usko, miten musta Ville oli viimeisenä päivänä ;) Kaikki oli mustaa, ihan kaikki. Vain valkoiset hampaat ja silmät erottuivat mustan alta ;D Kuvassa kupolin alapuolinen katto on maalattu ja alin katto on maalaamatta.

Kuva on siis etelä- eli järven puolelta. Tätä reittiä mie tulen töihin eli tämä on miun näkymä aina aamutuimaan =)

Viime viikon perjantaina mie ehdin vihdoin ja viimein käymään järjestelmäkamerani kanssa kupolissa ottamassa kuvia =) On tätä odotettukin ;) Olisi ihanaa, jos voisi kaikki kuvat ottaa digijärkkärilläni, sillä kuvaaminen on niin ihanaa sen kanssa, mutta eihän se onnistuisi. Jo tuo miun digipokkari kärsii työnteon ja kuvauksen yhdistelmästä niin en uskalla edes ajatella, mitä tapahtuisi miun isolle kameralle, jos se olisi työtasoilla odottelemassa hyvää kuvaushetkeä... Joten meidän on tyytyminen digipokkarikuviini täällä blogissa, mutta ihan hyviähän ne ovat olleet, eikö? Mutta tässä nyt muutama kuva kupolista käsin =)

Ja löytyihän se sateenkaaren pääkin ;)

Telineet nousevat kovaa vauhtia tapuliin ja hyvällä onnella pääsemme jo keskiviikkona maalinpoistoon sinne, mutta eipä nuollaista ennen kuin tipahtaa... Tältä tapuli näytti tänään.

Olen kuullut valituksia, ettei miusta ole yhtään kuvia täällä - kas kummaa ;) - joten näin loppuun laitan teidän iloksenne kuvan miusta ruokatauolla. Näin edustava mie olen keskellä työpäivää ;)

Kuvaajana toimi Jukka I, kukas muukaan =D Mukavaa työ- ja lomaviikkoa kaikille =D

Pelastuin! =)

Mie en joutunutkaan pesemään kupolin ikkunoita =D Jeee!!!! Meidän ihana ikkunanpesijämme uskalsi kuin uskalsikin kiivetä kupoliin pesemään ikkunoita korkeanpaikankammostaan huolimatta! Miusta se on mahtava suoritus, sillä kupolissa ei ole niitä pressujakaan suojana, joten siellä ei voi luulotella itselleen, ettei tässä ole mitään hätää en mie ole korkealla. Sie olet korkealla ja sie näet sen. Piste. Mie epäilen, että pomot totesivat miun olevan siihen hommaan liian hidas ja jättivät miut suosiolla maalia poistamaan, mutta arvatkaa näytinkö pitkää nenää Pasille, kun ammattilaiseltakin meni siihen koko päivä ;D Ja mie kun sanoin, etten tiiä riittääkö miulle yksi päivä siihen hommaan, niin mie sain satikutia =D Hihittelen yhä tyytyväisenä - ja olen hyvin onnellinen tästä päätöksestä =D Miulle meinaan ei ois riittänyt se yksi päivä siihen hommaan ;D

Miut on siis palautettu maan kamaralle ;) Palasin takaisin tavallisten tallaajien hommaan eli maalinpoistoon ;) Mutta arvatkaa mitä? Se on kivaa =D Mie nautin niin suunnattomasti siitä, että työtehtävät muuttuvat koko ajan. Maalaaminen on ihanaa, siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta oli todella ihana palata takaisin Jukka I porukkaan kaapimaan maalia seinästä =) Karikin totesi, että eipä tämä maalinpoisto ole yhtään hullumpaa =) Tässä hommassa on sama kuin maalaamisessa: työn tuloksen näkee samantien =) Mutta silti jaksamme todeta, että muotolistat ovat vihoviimeisiä kaavittavia. Onneksi Jukka I jaksoi muistuttaa, että eipä niitä ole varmaankaan mukava ollut käsin höylätäkään, joten kaapiminen on pienempi paha. Olo oli kuin kasvihuoneessa kun kaavimme katon tasalla jälleen räystästen alapintoja.

Maanantai ja tiistai olivatkin hassuja päiviä, sillä tuntui kuin ne olisivat pysyneet koko ajan paikoillaan. Ehkä se johtui siitä, että kaapiminen meni rutiinilla eikä mitään ihmeellistä tapahtunut. Mie tietenkin heiluin kamerani kanssa, mistä Jukka I oli taas niin innoissaan ;)

Ammattimaalarit, eli Jorosen omat miehet, pintamaalasivat seiniä ja ikkunoita Villen ja Karin maalatessa kattoa. Marko hoiti seinänpesun ja myö muut kaavittiin ja tänään saatiinkiin viimeiset kaapimiset kaavittua tältä erää. Nyt vaan odotetaan, että telineitä saadaan lisää - ja mie odotan innolla tapuliin pääsyä. Sitä saan kuulemma odotella ihan rauhassa ;) No, ehkä ensi viikolla - tai sitten ei ;) Kyll mie maltan - joo, joo ;)

Kerimäen seurakunnan seurakuntapastori Ville Vauhkonen toi päivän piristykseksi meille nähtäväksi kuvan, jossa näkyi Kerimäen kirkko 1930-luvulla saaneessa värityksessään. Mitäs pidätte? =)

Aika erilainen eikö? Mie olin aika järkyttynyt, mutta osa piti tuota väritystä parempana. Mie en ;) Mie rakastan tätä keltaista väritystä ja tämä on alkuperäinen, joten tietenkin olen tämän kannalla. Lisäksi nuo puukoristeet tulevat paljon paremmin esille nykyisessä värityksessä kuin tuossa kuvassa niitä ei edes näy. Ja tuo tapulin alaosankin upea kiviperusta on piilotettu rappauksen alle... Ja mistä noi värit oikein on keksitty? Hieno auto silti parkissa =D Aika uskomaton. Ei tunnistaisi samaksi kirkoksi. Vertailukohteeksi tässä kuva ennen maalausurakkaamme suurinpiirtein samasta kohdasta.

Tämä väritys siis palautettiin 1972 tehdyssä maalausurakassa. Mutta kukin tykkää omanlaisestaan. Silti olen onnellinen, että kirkko on nykyään tämän näköinen =)

Uudet tuttavuuteni: grafiitti- ja peltimaali =)

Miulle näyttää käyvän useammin kuin kerran, että rakastun siihen, mitä pelkään kuollakseni ennen kokeiluani. Niin, kyllä niin on käynyt elämässäni muutenkin, kun tarkemmin ajattelee, mutta ehkä se siitä. Joka tapauksessa mie puhuin itseni tavalla tai toisella maalaamaan Tikkurilan Lin-grafiittimaalilla kupolin kapeata kattoa. En muista miten siinä oikein kävi niin, mutta kai se johtui siitä, että en halunnut alas kupolin upeista maisemista ja ikkunapeltejä ei päässyt maalaamaan ennen kuin musta katto oli maalattu ja pian huomasin etsiväni pensseleitä ja tyhjää purkkia grafiittimaalia varten. Grafiittimaalin haju ei ole mieltä ylentävä, joten jo maalipurkin avaaminen sai miut kipristelemään nenääni ja katumaan lupaustani, mutta luvattua mikä luvattu, joten ei muuta kuin pensselit käteen ja grafiittimaalia levittämään inhon ilme kasvoilla.

Kari oli saanut tehtäväkseen maalata kupolin vihreän katon reunuksen vihreällä, joten aloitin mustalla maalaamisen samalta seunustalta. Taisi mennä kaksi vetoa isolla pensselillä, minkä jälkeen olin ihan hurmiossa: tämähän on ihanaa!!!! =D Niinpä mie intoa täynnä maalasin kupolin kapean katon kaikki neljä sivustaa mustalla lopputuloksena niin ohut kerros maalia, että se kuivui lähes kuivaksi vuorokaudessa (omanlaisensa ihme, sillä maalin kuivumisaika on 4-7 vrk - uskottelen itselleni, että se johtui vaan lämpimistä olosuhteista eikä liian ohuesta kerroksesta maalia). Lisäksi poltin hartiani kirkkaanpunaisiksi, joten tuon ihanan torstaipäivän muisto on ollut mielessäni vielä koko viikonlopun. Tässä Karin maalaama vihreä reuna ja miun maalaama musta ja vielä maalamaton pinta.

Aiemmin ihmettelemäni punainen väri peltimaalien alla on muuten ruosteensuojausta eikä mitään erityistä maalia, joten kirkon peltiosat eivät sinänsä ole olleet punaisia jossain vaiheessa.

Ja sitten kun olen usein mainnut, että pellavaöljymaali menee kurttuun (ei mitä luultavimmin oikea termi), jos sitä laittaa liian paksun kerroksen niin se näyttää tältä, vaikka tämä kattomaali ei siis ole pellavaöljymaalia eikä meillä ole aavistustakaan, miten tämä on voinut mennä kurttuun, mutta siis tältä se pellavaöljymaali näyttää seinässä, jos sitä on sivelty liian paksu kerros.

Perjantaina pääsin maalaamaan kupolin syöksyrännit sisältä mustiksi =) Se oli myöskin ihanaa =) Miusta on todellakin tullut grafiittimaali-fani ;D Siis tältä ränni näytti ennen käsittelyä:

Ja sitten miun maalauksen jälkeen se näytti tältä:

Eikö olekin komeat? =) Ihastuin jotenkin tähän mustavalkoisuuteen. Lopputulos oli niin tyylikäs =) Kari siis maalasi nuo syksytorvet torstaina valkoisiksi ja aikaahan meni pintamaalauksessa 5 minuuttia per syöksytorvi. Juu, ei huolta: miusta ei todellakaan olisi samaan ;) Tästä päästääkin mukavasti miun toiseen uuteen tuttavuuteen eli peltimaaliin.

Niin. Aina ei voi olla kivaa eikä kaikki voi olla ihanaa. En olisi uskonut, että mie voisin sanoa jostain maalauksesta, että mie inhoan sitä, mutta peltimaalista ja peltien maalaamisesta mie voin sen sanoa: mie inhoan sitä! Se oli aivan kamalaa! Miusta ei todellakaan tullut peltimaalin ystävää eikä tule! Mie en ymmärrä, miten joku voi pitää siitä?!!! Niin, tiedän: Aino tykkää siitä. Siispä Aino: ole kiltti ja tule takaisin. Saat maalata miun puolesta kaikki ikkunapellit. En laita yhtään vastaan! Aino lähti loman viettoon ja jätti miut taas yksikseni olemaan miesten kanssa, minkä aion kestää kuin mies, mutta ikävä on jo nyt. Olen aika varma, että Aino ois tykännyt maalata tuolla grafiittimaalillakin... Mutta asiaan siis. Mie maalasin kupolin kaikki 36 ikkunapeltiä ja olin onnellinen kun ne loppuivat ;)

Siis kai peltimaalilla on omat hyvät puolensa, mutta ei se vaan ollut miun juttu. Monien maalarien mielestä sen ehdoton ihanuus on se, että se kuivuu nopeasti - siis todella nopeasti - ja miun mielestä se oli juuri sen kamaluus. Mie tykkään palata maalaamaani kohtaan toistamiseen ja sivellä sen lopuksi tasaiseksi, mikä oli ehdottomasti kiellettyä peltimaalin kanssa. Se piti heti saada tasaiseksi ja nätisti ja jättää se silleen. Lisäksi kun oli tottunut pellavaöljymaalin kanssa, että sitä piti sivellä ohuelti, niin peltimaalia ei pystynyt sivelemään ohuelti, jos halusi sen tasaiseksi ennen kuin se kuivui. Sen seurauksena sitä peltimaalia meni sinnekin, minne sitä ei pitänyt mennä, minkä vuoksi pääsin kiretämään koko kupolin keltaisen värin ja pensselin kanssa ennen kotiinlähtöä. Mutta mie tein sen =) Mie maalasin kaikki pellit ja olen niin tyytyväinen, että se on ohi nyt ;)

Kupoli alkaa olla valmis. Pian joudun jättämään hyvästit sen ihanille maisemille, aamu-usvaisille järvenselille, tuulisille olosuhteille, polttavan kuumille aurinkoseinille - mutta sitä ennen pääsen pesemään sen kaikki 280 ikkunaruutua ;D Miut on laitettu siihen hommaan, vaikka olenkin totuudenmukaisesti kertonut olevani toivoton ikkunanpesijä. Siis kyllähän mie puhdasta saan aikaisiksi, tietenkin, mutta miulla menee siihen aikaa. Pesin yksiöni ikkunoita helposti 6 tuntia, siis yksiöni ikkunoita. Ja sitten kun sanoin, ettei yksi päivä riitä kupolin ikkunoille sain satikutia. Pasi lupasi tulla potkimaan minnuun vauhtia hommassani, mutta pahoin pelkään, ettei miun vauhti vahtimalla ainakaan nopeudu ;) Saa nähdä mitä tästä tulee. Jos minnuu ei kuulu enää tänne sivuille kirjoittamaan, niin olen yhä kupolissa pesemässä ikkunoita ;)

Mutta kyllä se tästä. Seuraavana haavenaani on tapuli =D Aina löytyy uusia kohteita, joista haaveilla ;) Sieltäkin näkee kauas - mutta ei niin kauas kuin nosturista! Oli ihan pakko päästä vielä sanomaan ;)

Järjestyksellä on väliä

Viikonlopun jälkeen palasimme siihen, mihin olimme jääneet edellisellä viikolla. Miun tapauksessa se tarkoitti kupolia - ihanaa ;) - ja koska tiesimme sateen tulevan - Pasin säätiedotuksen mukaan klo 11.15 ;) - pidimme kiirettä pintamaalauksen suhteen, jotta ehtisimme ennen sitä =) Ehdimmekin =) - Pasin säätiedotus oli väärässä vain 5 minuuttia: sade alkoi klo 11.10 ;) Kupoli oli viikonlopun aikana vetänyt puoleensa kamikaze-öttiäisiä, joten perjantaina maalattu pintamaali näytti tältä:

Miten hölmöjä lentävät öttiäiset voivat olla? =D No, toivomme sateen huuhtelevan ne alas ajan mittaan =)

Sateen tulo ei tehnyt meistä työttömiä, sillä olihan meillä pressutetut telineet pohjoisseinällä. Niinpä pääsimme vetämään sinne pohjamaalia ja mie sain harmaan värin!!! =) Kaiken huippu oli, kun tajusin, että pääsen harmaamaan - eli pohjamaalaamaan harmaalla ;) - myös koristekuvioita!!! =D Sen jälkeen olinkin ihan huumassa ja Toni kyselikin, että olinko ollut liikaa taas tärpätin tuoksussa ;D Tässä meidän pohjamaalauksen päivän tuotosta:

Pohja- ja pintamaalaus pitää tehdä tietyssä järjestyksessä, kuten ylipäätänsä eri työvaiheet ja maalattavat pinnat. Ylipäätään oikea järjestys on kaikessa ylhäältä alaspäin, ainoan poikkeuksen tekee maalinpoisto maalinpoistoaineella: se tehdään alhaalta ylöspäin. Eli katto maalataan ensin (jos vain mahdollista) ja sitten siitä alaspäin edetään seiniä pitkin. Mutta ei riitä, että menee ylhäältä alaspäin vaan on myös väliä, millä värillä maalataan ensiksi, ei siis voi aloittaa seinän maalausta missä järjestyksessä tahansa. Pohjamaalauksessa aloitamme valkoisella ja maalaamme vuorilautojen kantitkin. Sen jälkeen voi tehdä keltaista ja harmaata pintaa, kun valkoinen on kuiva. Valkoisella vedetään ihan reilusti yli reunojen, jotta seuraava väri on helppo rajata valkoiseen pintaan. Pääasia pohjamaalauksessa kuitenkin on, että jotain väriä on joka paikassa. Keltainen on ainut, joka peittää aika kehnosti muita värejä alleen, joten olisi hyvä, jos keltaisen päälle ei maalaisi esim. valkoisella.

Pintamaalauksessa järjestys on sama, eli aloitamme valkoisella, mutta emme maalaa vuorilautojen kantteja, jotka ovat kosketuksissa keltaiseen, sillä muuten keltaista olisi hankala maalata, kun pitäisi varoa koko ajan valkoista. Tämän jälkeen voi sitten maalata keltaisella ja viimeiseksi vedetään vuorilautojen kantit. Se on sitä miun lempihommaa =) - siis harmaan värin lisäksi ;) Harmaa tekeekin poikkeuksen valkoisen kanssa, sillä harmaan ollessa seinävärinä (koristeissa), valkoisella maalataan jo kantitkin. Pintavärissä järjestys siis oikeastaan menee peittävyyden mukaan niin, että keltaista saa mennä kaikkialle ja valkoinen kantti vedetään keltaisen päälle, sillä valkoinen peittää keltaisen hyvin alleen, mutta keltainen ei valkoista. Ja valkoista puolestaan saa mennä harmaalle alueelle, sillä harmaa maalataan valkoisen päälle, koska harmaa on kaikista peittävin väri ja peittää alleen valkoisen. Pasi antoi miun kokeilla käänteistä maalausjärjestystä yhdessä koristekuviossa, minkä jälkeen vakuutuin siitä, että järjestyksellä on väliä. On todella vaikea maalata valkoista, jos harmaa seinäväri on jo maalattu etukäteen. En suosittele ;)

Maalausjärjestyksen lisäksi on tärkeää huolehtia, että tekee myös työt oikeassa järjestyksessä, minkä huomasimme maanantai-iltapäivällä. Innokkaina etenijöinä olimme edenneet ilman sen enempää miettimisiä ja olimme alkaneet pohjamaalata, vaikka ikkunat olivatkin vielä kaapimatta, hiomatta ja kitit poistamatta. Siitä "rangaistuksena" saimme Ainon kanssa tehdä ikkunoita sitten koko tiistaipäivän rattoisissa tunnelmissa ;) Ihan vain tiedoksi kaikille: emme me olleet "syyllisiä" tähän, olemme vain niin hyviä tekemään ikkunoita, siksi saimme kunnian tehdä ne ;D

Täytyy kyllä sanoa, etten kadehdi Pasin työtä. Pasi pomona pitäisi olla koko ajan kaikkialla vahtimassa, että kaikki menee niin kuin pitää, mutta eihän se tämän kokoisella työmaalla ole mahdollista. Eihän meitä mitenkään erityisen paljon ole, mutta tämä työmaa on niin iso, että koko alueen läpikäymiseen ja työtehtävien jakoon/neuvomiseen menee helposti aikaa jopa tunti, kun käy kaikkien luona, sillä aina jollain on jotain kysyttävää. Niinpä Pasi joutuu luottamaan, että osaamme hommamme ja teemme sen oikein, mutta aina silti välillä käy jotain kömmähdyksiä, mutta ei onneksi mitään sellaista, mitä ei voisi korjata - ainakaan vielä ;)

Tänään sitten oli taas kupolipäivä =) Olen yhtä hymyä =) Olen ollut koko päivän =) En ole lainkaan varma, että pojat alhaalla ovat olleet ;) Niin. Kupolin pintamaalauksen lisäksi siis pohjoisseinällä etenee hurjaa vauhtia niin telineiden teko että maalinpoisto. Mie en ole ollut siellä, joten enpä osaa sanoa muuta kuin, että se etenee ;) Näen poikia vain tauoilla eikä silloin puhuta työasioista. Mutta kupolissa on ollut jännää =) Miehet ovat meinaan irrottaneet ikkunoita, maalanneet ikkunalaudat sisältä, ikkunat sisältä ja ulkoota ja laittaneet ne takaisin =) Työ menee siis näin. Ensiksi otetaan ikkuna irti.

Sitten maalataan se sisäpuolelta.

Samaan aikaan Kari, joka tekee töitä enkeliparven puolella, maalaa ikkunalaudat turvavaljaissa.

Ja sitten ikkuna nostetaan takaisin paikoilleen =) Ikkunoita kupolissa on muuten yhteensä 28 kpl (7 kpl joka sivulla) ja jokaisessa on ruutuja 10 kpl eli kupolissa on 280 ikkunaruutua =) Kari laski yksi päivä iloksemme ;) Mie en siis ole osallistunut ikkunaprojektiin vaan olen pintamaalannut vuorilautojen kantteja =) Ihanaa =D

Tänään oli myös työmaakokouspäivä eli kaikki "isot herrat" olivat paikalla =) Tuleekohan tästä taas sanomista ;) Työmaakokouspäivä tarkoittaa yleensä myös sitä, että media on paikalla ja tällä kertaa paikalla oli Ylen toimittaja kameran kera! Mie olen saanut ihan tarpeeksi jo julkisuutta - kiitos Puruvesi, Savonmaa, Karjalainen ja Helsingin Sanomat - joten olin iloinen, että vältyin kameranlinssiltä tällä kertaa, mutta muut kyllä pääsivät kuvattavaksi ja haastateltaviksi. Kuvassa Kerimäen kirkkoherra Toivo Loikkanen.


Joten katsokaapa ihmeessä - ne, jotka pystyvät - Ylen Alueellinen uutislähetys huomenna torstaina klo 19.00 tv2:lta =) Siellä meiän pojat poistaa maalia, maalaa ikkunoita kupolissa ja haastateltavina ovat ainakin kirkkoherra Toivo Loikkanen ja pomomme Pasi =)

Kultainen risti, vihreä katto =)

Tällä viikolla olemme ahkeroineet paljon, minkä näkee oikeastaan jo siitä, että en ole ottanut paljon kuvia ;) "Normaalina" työpäivänä otan noin +-20 kuvaa (hyvänä päivänä jopa 60), mutta viime viikolla tapahtui sekin ihme, että otin kahtena päivänä vain yhden kuvan =) No, tällä viikolla kuvia tuli kyllä otettua, mutta niistä näkee toisaalta miun hysterian määrän, sillä suurin osa ei ole julkaisukelpoisia ;D Mutta lyhyesti sanottuna kuvien perusteella meillä oli Ainon kanssa erittäin hauskaa keskiviikkona, mielenkiintoista torstaina ja perjantaina kamala kiire =)

Keskiviikkona satoi ja paistoi itse asiassa kilpaa. Välillä tuli vettä taivaan täydeltä ja toisena hetkenä oli helle =/ Aina siis löytyi valittamisen aihetta ;) Miut ja Aino komennettiin ikkunoita hiomaan ja vanhoja kittejä poistamaan, mihin menikin meiltä - yllätys, yllätys - lähes koko päivä =D Pojat pohjamaalasivat seiniä eteenpäin hurjalla vauhdilla. He saivat yhden kokonaisen seinän pohjamalaattua kahteen pekkaan - mikä on kunnioitettava suoritus. Toisaalta itse suhteellisen hitaana maalajana mietin aina, että kumpi on tärkeämpää: nopeus vai huolellisuus, sillä molempia harvoin saa kerralla. Toisaalta tiedän, että olen itse aivan liian huolellinen - ja hidas - eikä oikeasti tarvitsisi olla näin huolellinen. Siis kyllä pitää olla huolellinen - tietenkin - mutta ei ehkä kuitenkaan näin pikkutarkka. Kari nauroi miulle perjantaina, kun moitin itseäni huolimattomuudesta, sillä olin jättänyt epähuomiossa maalaamatta 1x35mm kokoisen pläntin kupolin yläosassa ;) Mutta kun haluaa olla tarkka ;) Toisaalta myö perjantaina Ainon kanssa naurettiin, kun pohjamaalasimme uutta paneelia kupolin alaosassa, että jos myö kaksi saataisiin tehdä koko kirkko, niin lopputulos olisi kyllä todella huolellinen, mutta se ei tulisi koskaan valmiiksi, sillä nopeutemme ei ole päätä huimaavaa ;D Olemme tulleet nopeammiksi, se on selvää, mutta silti verrattuna noihin supernopeisiin olemme h-i-t-a-i-t-a. Paras ratkaisu olisi varmaan se kultainen keskitie eli nopea ja tarvittavan huolellinen. Se olkoon tavoitteenani =)

Torstaina tiesimme sateen tulevan iltapäivällä, joten kaikilla oli kiire tehdä töitä siellä, missä pystyi tekemään vielä kun ei satanut. Myö Ainon kanssa poistettiin maaleja pääoven sisäpuolelta, sillä nekin kuuluvat urakkaan - siis kaikkien ulko-ovien sisäpuolet kuuluvat myös tähän maalausurakkaan. Ehdimmekin saada maalin pois ennen myrskyä ja sadetta, ja Jukka I pesi ovet samantien puhtaiksi.


Kupolin kattokin edistyi erinomaisesti, kun Jukka I ja Ville saivat maalattua ristin juuren toiseen kertaan valkoisella ja pestyä kupolin maalaamattoman puolikkaan - siksi Jukalla olikin iltapäivällä aikaa olla apunamme. Iltapäivästä se sade ja myrsky sitten tavoittivat meidät, vaikkei sitä luvattua 15m/s:n tuulta sitten - onneksi - tullutkaan. Kun oli kastunut hivenen verran niin sen jälkeen ei ollut enää väliä, miten märkä sitä oikein on, joten jatkoimme Ainon kanssa töitä, vaikka vettä tuli taivaan täydeltä - kuten jatkoivat telinemiehetkin. Pääoven yläpuolelta puuttui yksi ikkunaruutu ja saimme tehtäväksemme tehdä siihen sabluunan, jotta ikkunamies voisi tehdä siihen uuden lasin. Työmaan lyhyimpänä henkilönä sain tehtyä sabluunan koon suurinpiirtein (siis korkeuden ja leveyden suhteen), minkä jälkeen Aino tarttui puikkoihin, vaikka Aino ei ihan hirveen paljon minnuu pidempi olekaan ;) Mutta niin uskomattomalta kuin se kuvasta saattaa näyttää, Aino sai sabluunan tehtyä oikean kokoiseksi keskellä vesisadetta =D


Perjantaina aurinko paistoi, joten se oli selvästi kupolipäivä =) Jukka I ja Ville maalasivat kupolin pohjoispuolen valmiiksi.



Ruisku sijaitsi kupolin alatasolla, jossa oli helpompi seurata maalin menekkiä ja lisätä sitä tarpeen vaatiessa.


Tonikin oli palannut taas joukkoomme ja pääsi pintamaalaamaan keltaista, miun ja Karin maalatessa valkoista =)


Ikkunaruutujen laitto ylhäällä jatkui taas. Ikkunaruudut sabluunoilla odottivat pinossa, minkä jälkeen ne pääsivät laitettavaksi ja kitattavaksi ikkunaan =)



Mie otin tehtäväkseni kupolin eteläseinän uuden paneelin maalaamisen ja haukkasin liian suuren palasen, sillä enpä tajunnut, että samalla pääsee kuivakaapimaan ikkunan aluset ja tippalistan. Onneksi sain avukseni Ainon, jolle lopulta koko homma kaatuikin, sillä miut komennettiin kuvaamaan ristin kultaamista. Kyllä, perjantai oli se päivä, jolloin Pasi ja Mauno maalasivat Aslakilta saadulla kirkkokullalla ristimme =)


Emme siis kullanneet ristiä ihan oikeasti, sillä siihen ei ollut varaa, mutta emme voineet jättää tekemättä ristille mitään, sillä olisihan se näyttänyt ihan kamalalta sellaisenaan katon kuitenkin kiillellessä uutuuttaan. Siksi olimme hyvin kiitollisia Aslakille, että hän antoi meille käyttöönsä viimeisen purkin kirkkokultaansa. Niinpä Pasi ja Mauno hioivat kuluneet kohdat rististä ja maalasivat ne kirkkokullalla.


Nosturiauto siirrettiin kupolin toisen puolikkaan maalaamista varten kirkon pohjoissivulle ja sieltä käsin hoitui kirkon kultauskin. Kultapurkkia pääsivät koskemaan vain Pasi ja Mauno, kun Jukka I oli taas puhemiehenä nosturiauton kuskin kanssa ;)


Ja tällainen oli sitten lopputulos =) Hieno ja kaunis, eikö? =)


Näin saimme kupolin katon ja ristin valmiiksi, joten nosturiautomme matkasi perjantain päätteeksi uusille laitumille. Elin pienessä toivossa, että ehkä me muutkin olisimme päässeet nosturiauton kyytiin edes kerran, mutta näin ei käynyt. Tilanne olisi saattanut olla toinen, jos kupolin katto ei olisi valmistunut, mutta tottakai sen valmistuminen oli mahtava asia ja kruunasi viikonlopun. Vielä hetken kuitenkin saamme nauttia kupolin maisemista, sillä siellä menee vielä hetken aikaa. Telinemiehet ovat onneksi alkaneet jo koota tapulin telineitä, joten enää ei mene kauan aikaa kun sinne päästään =) Aina on jotain mitä odottaa ;)

Mutta tiedättekö mitä? Se oli nyt tässä - siis miun työharjoittelu. Kaksi kuukautta hurahti aika nopeasti, mutta ei hätää: nyt jatkuu työt =) Eli jatkan hommia työntekijänä kuukauden verran. En osaa yhtään arvella, miten pitkälle pääsemme vielä kuukaudessa, mutta kesken tämä urakka miulta jää ;) Mummini on kauhistelut, että kaksi kuukautta on pitkä aika olla työharjoittelussa, mutta itse sanoisin, että se oli oikein sopiva. Voin sanoa oppineeni kunnolla koko työprosessin ja tiedän millaista se on työnä - ja kaikista tärkeimpänä ehkä vielä: tiedän, että kykenen tekemään tätä työnä =) Se on aika lohduttava tieto, kun kuitenkin on jo puolessa välissä opiskelua =)

Blogin pito jatkuu luultavasti yhtä intensiivisenä kuin tähänkin asti, vaikka enää miulla ei olekaan velvoitteita tämän pitoon. Omaksi iloksenihan mie tätä olen tehnyt, vaikka se onkin samalla toiminut työharjoitteluraporttina opettajilleni. Ajatukset alkaa kuitenkin ehkä olemaan jo enemmän vaihtoon lähdössäni, joten pyydän anteeksi, jos raportointi edistyksestämme ei ole aina ajan tasalla - vaihtoa varten täytyy tehdä kaikenlaisia tehtäviä. Kommentteja saa yhä laitella - jos kukaan muu ei lue niin mie ainakin luen ;) Työ alkakoon!