Pelastuin! =)

Mie en joutunutkaan pesemään kupolin ikkunoita =D Jeee!!!! Meidän ihana ikkunanpesijämme uskalsi kuin uskalsikin kiivetä kupoliin pesemään ikkunoita korkeanpaikankammostaan huolimatta! Miusta se on mahtava suoritus, sillä kupolissa ei ole niitä pressujakaan suojana, joten siellä ei voi luulotella itselleen, ettei tässä ole mitään hätää en mie ole korkealla. Sie olet korkealla ja sie näet sen. Piste. Mie epäilen, että pomot totesivat miun olevan siihen hommaan liian hidas ja jättivät miut suosiolla maalia poistamaan, mutta arvatkaa näytinkö pitkää nenää Pasille, kun ammattilaiseltakin meni siihen koko päivä ;D Ja mie kun sanoin, etten tiiä riittääkö miulle yksi päivä siihen hommaan, niin mie sain satikutia =D Hihittelen yhä tyytyväisenä - ja olen hyvin onnellinen tästä päätöksestä =D Miulle meinaan ei ois riittänyt se yksi päivä siihen hommaan ;D

Miut on siis palautettu maan kamaralle ;) Palasin takaisin tavallisten tallaajien hommaan eli maalinpoistoon ;) Mutta arvatkaa mitä? Se on kivaa =D Mie nautin niin suunnattomasti siitä, että työtehtävät muuttuvat koko ajan. Maalaaminen on ihanaa, siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta oli todella ihana palata takaisin Jukka I porukkaan kaapimaan maalia seinästä =) Karikin totesi, että eipä tämä maalinpoisto ole yhtään hullumpaa =) Tässä hommassa on sama kuin maalaamisessa: työn tuloksen näkee samantien =) Mutta silti jaksamme todeta, että muotolistat ovat vihoviimeisiä kaavittavia. Onneksi Jukka I jaksoi muistuttaa, että eipä niitä ole varmaankaan mukava ollut käsin höylätäkään, joten kaapiminen on pienempi paha. Olo oli kuin kasvihuoneessa kun kaavimme katon tasalla jälleen räystästen alapintoja.

Maanantai ja tiistai olivatkin hassuja päiviä, sillä tuntui kuin ne olisivat pysyneet koko ajan paikoillaan. Ehkä se johtui siitä, että kaapiminen meni rutiinilla eikä mitään ihmeellistä tapahtunut. Mie tietenkin heiluin kamerani kanssa, mistä Jukka I oli taas niin innoissaan ;)

Ammattimaalarit, eli Jorosen omat miehet, pintamaalasivat seiniä ja ikkunoita Villen ja Karin maalatessa kattoa. Marko hoiti seinänpesun ja myö muut kaavittiin ja tänään saatiinkiin viimeiset kaapimiset kaavittua tältä erää. Nyt vaan odotetaan, että telineitä saadaan lisää - ja mie odotan innolla tapuliin pääsyä. Sitä saan kuulemma odotella ihan rauhassa ;) No, ehkä ensi viikolla - tai sitten ei ;) Kyll mie maltan - joo, joo ;)

Kerimäen seurakunnan seurakuntapastori Ville Vauhkonen toi päivän piristykseksi meille nähtäväksi kuvan, jossa näkyi Kerimäen kirkko 1930-luvulla saaneessa värityksessään. Mitäs pidätte? =)

Aika erilainen eikö? Mie olin aika järkyttynyt, mutta osa piti tuota väritystä parempana. Mie en ;) Mie rakastan tätä keltaista väritystä ja tämä on alkuperäinen, joten tietenkin olen tämän kannalla. Lisäksi nuo puukoristeet tulevat paljon paremmin esille nykyisessä värityksessä kuin tuossa kuvassa niitä ei edes näy. Ja tuo tapulin alaosankin upea kiviperusta on piilotettu rappauksen alle... Ja mistä noi värit oikein on keksitty? Hieno auto silti parkissa =D Aika uskomaton. Ei tunnistaisi samaksi kirkoksi. Vertailukohteeksi tässä kuva ennen maalausurakkaamme suurinpiirtein samasta kohdasta.

Tämä väritys siis palautettiin 1972 tehdyssä maalausurakassa. Mutta kukin tykkää omanlaisestaan. Silti olen onnellinen, että kirkko on nykyään tämän näköinen =)