Kuten aktiivisimmat lukijat ovat huomanneet, tällä viikolla blogitekstit ovat jääneet vähiin. Kyse ei ole siitä, etteikö projektimme ole edistynyt, sillä juuri perjantaina juttelimme Pasin kanssa päivän päätyttyä, että olemme itse asiassa aika hyvin aikataulussa ja joissain asioissa jopa edellä, vaan syy hiljaiselooni on ollut yksinäinen pakertamiseni. Tämän viikon mie maalasin ja poistin maaleja oikeastaan vain yksin ja aika mateli eteenpäin. Elin torstain jopa kahteen kertaan, kun luulin keskiviikon olevan jo torstai ;) Lisäksi miulla meni torstaiaamuna selkä, joten torstai ja perjantai menivät kivun kanssa taistellessa. Tämä oli siis vaikea viikko. Ja kunnon työharjoittelijana sairastin toisen viikonlopun putkeen, sillä lauantaiaamuna yläselkäni oli jo kunnossa, mutta sen sijaan sain noidannuolen alaselkääni, joten en ole kyennyt istumaan koneella tai tekemään muutakaan ;) No toivotaan, että tämän kesän sairastamiseni olivat tässä. Huomenna menen töihin joka tapauksessa =)
Onnellisena tyttönä sain pohjamaalata ja kaapia maaleja kupolista, mistä tietenkin nautin suunnattomasti - vaikka aurinko polttikin olkapääni yhtenä päivänä ;) Toisaalta taas torstaina sadekuuro hääti meidät alas kupolista, joten tasapaino säilyi ;) Vaikka en ehtinytkään ihailemaan maisemia työn ohessa, niin aina ylös kiivetessä niitä pääsi ihailemaan =)
Pääsin pohjamaalaamaan kupolin ylätasolla keltaista, kun Kari oli jo etukäteen maalannut valkoista =)
Nyt kun on päässyt tekemään jokaista maalausprosessin työvaihetta niin ymmärtää jokaisen vaiheen tärkeyden. Sen, mitä jättää tekemättä jossain vaiheessa, niin siihen törmää pakostikin myöhemmin eikä sitä pysty pakenemaan. Parasta olisi, jos pystyisi maalia kaapiessa poistamaan maalin niin tarkkaan pois kuin mahdollista, niin seuraaville vaiheille ei jäisi niin suuria ongelmia, sillä viimeistään pohjamaalatessa joutuu poistamaan irtomaalit, joita ei ole irrotettu tai muuten viimeistelemään pinnan. Jokaisella vaiheella on merkityksensä ja oma tärkeytensä.
Ensimmäinen tärkeä tehtävä on maalinpoistoaineen levittäjällä. Hänen tulee levittää maalinpoistoainetta tarkasti joka kohtaan ja tarpeeksi paksulti. Lisäksi maalinpoistoaineen tulee vaikuttaa tarpeeksi pitkään, sillä jos alkaa raaputtamaan maalia liian aikaisin niin maali ei irtoa ja näin joutuu ruiskuttamaan maalinpoistoaineen uudestaan alueella ja kaapimaan sen toistamiseen. Välillä maali ei irtoa siltikään, vaikka maalinpoistoainetta olisi tarpeeksi ja kaikkialla ja sen olisi annettu vaikuttaa tarvittava aika. Siinä tapauksessa joudutaan käsittelemään pinta niin moneen kertaan kuin vain tarvitsee, jotta maali saataisiin pois.
Seuraava vastuu on kaapijoilla. Kaapijoiden työ vaatii välillä voimaa, että saa maalin kunnolla pois, ja tässä työssä auttaa terävä teräsraappa, jota tulee teroittaa useaan kertaan päivän aikana, sillä vain terävällä raapalla saa maalin helposti pois. Voimaa ei tule terävän raapan kanssa silti käyttää liikaa, sillä siinä tapauksessa lähtee maalin lisäksi puupintaa eikä se ole se tarkoitus. Kaapijoiden tulee poistaa maali niin tarkkaan kuin vain he pystyvät - vaikeista muotolistoistakin ja ahtaista paikoista - sillä maali lähtee kaikista helpoiten pois tässä vaiheessa. Jos maalia ei kaavita kunnolla niin seuraaviin työvaiheisiin menee enemmän aikaa ja energiaa, joten tässä vaiheessa tulisi poistaa maali niin hyvin kuin vain kykenee. Silti aina ei pääse kaikkialle raapan kanssa eikä sille vain voi mitään. Vastuu maalinpoistosta siirtyy seuraavan vaiheen tekijöille.
Kaapimisen jälkeen puikkoihin pääsee taas maalinpoistoaineen ruiskuttaja, joka ruiskuttaa maalinpoistoainetta erityisesti niihin kohtiin, joihin maalia on jäänyt enemmälti, minkä jälkeen pesijä tarttuu painepesuriinsa. Pesijän vastuulla on pestä maali ja maalinpoistoaine pois lopullisesti - jos vain mahdollista - mutta ilman, että puupinta menee tikuille. Painepesurin suu pitää siis olla tarpeeksi kaukana puupinnasta, mutta silti tarpeeksi lähellä, että loppumaali irtoaa seinästä. Sekä maalinpoistoaineen ruiskuttajalla, että painepesurin käyttäjällä on vaikeuksia nähdä maskiensa läpi, joten seinäpinnan näkeminen ei ole ongelmatonta. Siksi maalia jää tarkkuudesta huolimatta yhä seinäpintaan.
Seinän kuivuttua alkaa hiominen, mikä on maalinpoistovaiheen raskain työ. Hiomisessa tärkeintä on lopun maalin sekä tikkujen hiominen pois. Kokemuksesta voin kertoa, että jos maalia on jäänyt seinään vielä maalinpoistoaineen jälkeen niin ei se helposti lähde hiomallakaan, minkä vuoksi olisikin ihanteellista, jos maali olisi saatu pois jo ennen hiomista. Hiominen on hidasta ja hikistä puuhaa, minkä takia olenkin kiitollinen pojille, että he ovat sitä työtä tehneet. Tähän väliin on pakko sanoa, että pojat olivat tehneet erinomaista työtä kupolin hiomisessa, sillä pinta oli maaliton ja tikuton ja sen päälle oli ilo maalata =)
Hiomisen jälkeen on vielä kerran kaavittava pinta, jos maalia on vielä jäänyt pinnalle liian paljon. Hiomakoneella kun ei pääse joka paikkaa hiomaan, niin loput kohdat pitää tehdä käsin. Kupolissa tein tämän vaiheen samalla kun pohjamaalasin. Keltaisessa seinässä erityisesti lautojen alapintaan oli usein jäänyt irrallaan olevaa maalia, mikä piti tietenkin poistaa ennen kuin veti päälle pohjamaalin. Kaapimen lisäksi käytin työssä myös teräslastaa, millä pääsi helpommin maalin ja puun väliin, jos siinä oli ilmarako. Kaapimisen jälkeen seinäpinta harjataan irtopölystä ja -roskista pois ennen pohjamaalaamista, mutta senkin voi tehdä samalla kun maalaa pohjamaalia.
Jokaisen värin kohdalla on omat ongelmapaikkansa maalatessa ja keltaisessa vaikeimmat kohdat ovat seinäpaneeleiden alapinnat, jotka jäävät helposti maalaamatta. Pellavaöljymaali pitää vielä hangata erityisesti pintaan ja sitä tulee samalla laittaa niin ohuelti kuin pystyy, ettei se kupruile jälkikäteen. Pellavaöljymaalilla maalaaminen on siis haasteellista aina välillä =) Pohjamaalatessa pitää huolehtia, että maalia todellakin menee joka paikkaan, joten se on tarkkaa työtä. Mitä paremmin pohjamaalaa niin sitä helpompaa on pintamaalata =)
Ensimmäinen tärkeä tehtävä on maalinpoistoaineen levittäjällä. Hänen tulee levittää maalinpoistoainetta tarkasti joka kohtaan ja tarpeeksi paksulti. Lisäksi maalinpoistoaineen tulee vaikuttaa tarpeeksi pitkään, sillä jos alkaa raaputtamaan maalia liian aikaisin niin maali ei irtoa ja näin joutuu ruiskuttamaan maalinpoistoaineen uudestaan alueella ja kaapimaan sen toistamiseen. Välillä maali ei irtoa siltikään, vaikka maalinpoistoainetta olisi tarpeeksi ja kaikkialla ja sen olisi annettu vaikuttaa tarvittava aika. Siinä tapauksessa joudutaan käsittelemään pinta niin moneen kertaan kuin vain tarvitsee, jotta maali saataisiin pois.
Seuraava vastuu on kaapijoilla. Kaapijoiden työ vaatii välillä voimaa, että saa maalin kunnolla pois, ja tässä työssä auttaa terävä teräsraappa, jota tulee teroittaa useaan kertaan päivän aikana, sillä vain terävällä raapalla saa maalin helposti pois. Voimaa ei tule terävän raapan kanssa silti käyttää liikaa, sillä siinä tapauksessa lähtee maalin lisäksi puupintaa eikä se ole se tarkoitus. Kaapijoiden tulee poistaa maali niin tarkkaan kuin vain he pystyvät - vaikeista muotolistoistakin ja ahtaista paikoista - sillä maali lähtee kaikista helpoiten pois tässä vaiheessa. Jos maalia ei kaavita kunnolla niin seuraaviin työvaiheisiin menee enemmän aikaa ja energiaa, joten tässä vaiheessa tulisi poistaa maali niin hyvin kuin vain kykenee. Silti aina ei pääse kaikkialle raapan kanssa eikä sille vain voi mitään. Vastuu maalinpoistosta siirtyy seuraavan vaiheen tekijöille.
Kaapimisen jälkeen puikkoihin pääsee taas maalinpoistoaineen ruiskuttaja, joka ruiskuttaa maalinpoistoainetta erityisesti niihin kohtiin, joihin maalia on jäänyt enemmälti, minkä jälkeen pesijä tarttuu painepesuriinsa. Pesijän vastuulla on pestä maali ja maalinpoistoaine pois lopullisesti - jos vain mahdollista - mutta ilman, että puupinta menee tikuille. Painepesurin suu pitää siis olla tarpeeksi kaukana puupinnasta, mutta silti tarpeeksi lähellä, että loppumaali irtoaa seinästä. Sekä maalinpoistoaineen ruiskuttajalla, että painepesurin käyttäjällä on vaikeuksia nähdä maskiensa läpi, joten seinäpinnan näkeminen ei ole ongelmatonta. Siksi maalia jää tarkkuudesta huolimatta yhä seinäpintaan.
Seinän kuivuttua alkaa hiominen, mikä on maalinpoistovaiheen raskain työ. Hiomisessa tärkeintä on lopun maalin sekä tikkujen hiominen pois. Kokemuksesta voin kertoa, että jos maalia on jäänyt seinään vielä maalinpoistoaineen jälkeen niin ei se helposti lähde hiomallakaan, minkä vuoksi olisikin ihanteellista, jos maali olisi saatu pois jo ennen hiomista. Hiominen on hidasta ja hikistä puuhaa, minkä takia olenkin kiitollinen pojille, että he ovat sitä työtä tehneet. Tähän väliin on pakko sanoa, että pojat olivat tehneet erinomaista työtä kupolin hiomisessa, sillä pinta oli maaliton ja tikuton ja sen päälle oli ilo maalata =)
Hiomisen jälkeen on vielä kerran kaavittava pinta, jos maalia on vielä jäänyt pinnalle liian paljon. Hiomakoneella kun ei pääse joka paikkaa hiomaan, niin loput kohdat pitää tehdä käsin. Kupolissa tein tämän vaiheen samalla kun pohjamaalasin. Keltaisessa seinässä erityisesti lautojen alapintaan oli usein jäänyt irrallaan olevaa maalia, mikä piti tietenkin poistaa ennen kuin veti päälle pohjamaalin. Kaapimen lisäksi käytin työssä myös teräslastaa, millä pääsi helpommin maalin ja puun väliin, jos siinä oli ilmarako. Kaapimisen jälkeen seinäpinta harjataan irtopölystä ja -roskista pois ennen pohjamaalaamista, mutta senkin voi tehdä samalla kun maalaa pohjamaalia.
Jokaisen värin kohdalla on omat ongelmapaikkansa maalatessa ja keltaisessa vaikeimmat kohdat ovat seinäpaneeleiden alapinnat, jotka jäävät helposti maalaamatta. Pellavaöljymaali pitää vielä hangata erityisesti pintaan ja sitä tulee samalla laittaa niin ohuelti kuin pystyy, ettei se kupruile jälkikäteen. Pellavaöljymaalilla maalaaminen on siis haasteellista aina välillä =) Pohjamaalatessa pitää huolehtia, että maalia todellakin menee joka paikkaan, joten se on tarkkaa työtä. Mitä paremmin pohjamaalaa niin sitä helpompaa on pintamaalata =)
Pohjamaalauksen jälkeen kitataan koloja ja rakoja, jos on tarpeen. Tämän jälkeen vuorossa onkin viimeinen vaihe eli pintamaalaus. Sen vaikein osuus on maalata tarpeeksi ohuelti, mutta kuitenkin niin että se peittää. Tosin Pasi painotti miulle, kun maalasin keltaista, että ei haittaa, vaikka pintamaalauksen jälkeen väri olisi vielä läpikuultava, sillä pellavaöljymaali turpoaa kuivuessaan ja peittää alleen kyllä kaiken =) Eri värit peittävät kyllä eri tavoin, sen olemme huomanneet. Peittävin väri on ehdottomasti harmaa ja valkoinen tulee heti perässä. Keltainen peittää huonoiten, mutta peittää sekin. Tästä syystä kuitenkin vedämme viimeiseksi valkoiset vuorilautojen kantit, joten keltaisella saa vielä luvallisesti sotkea valkoista pintaa ;)
No tuossa tuli vedettyä yhteen maalausurakkamme vaihe vaiheelta. Jokaisen värin kohdalla on kyllä omat niksinsä, kuten myös eri kohdissa. Käytäntö opettaa parhaiten =)
Jännitystä elämääni tällä viikolla toi katon maalaus. Olen painottanut täällä jo useaan kertaan, ettei miusta olisi katolle menijäksi, sillä katto on todella liukas kuivana. Niin nurinkurista kuin se onkin niin märkänä katto on paljon pitävämpi kuin kuivana. Siksi katonpesu onkin helpompaa kuin maalaus. Katon vanha maali on hyvin liukas ja uusi maalipinta on sitäkin liukkaampi, joten miusta on jo tarpeeksi kauheaa seurata katolla hyppijöitä, vaikka en itse olekaan mukana... Ville oli sankarimme tällä viikolla, sillä hän sai maalattua lähes kokonaan ensimmäisen vaiheen katto-osuudet. Koska työskentelin kupolissa loppuviikon niin sain seurata Villen edistymistä koko ajan - se oli pelottavaa katseltavaa ;) Ville maalasi yläosia Karin maalatessa katon alaosia.
Alhaalla, maan pinnalla, maalattiin puolestaan pääskysiä ;) Tai ainakin siltä ne näytti ylös saakka ;) Kyseessä oli siis lumiesteiden kiinnikkeet =D
Mie ihailin kupolin rikkinäisistä ikkunoista välillä maisemia toiseen suuntaan eli kirkon sisälle =) Alttari näytti niin kauniilta ja rauhalliselta.
Ville teki kovan urakan katon kanssa tämän viikon aikana ja pitää nostaa hattua hänelle. Miulle tosiaan riitti seurata vierestä tätä projektia ja olin paniikissa, en siis uskalla ajatella edes, miten olisin pärjännyt itse katolla ;D Ja kyllä tuo tapulin uusi katto on kaunis...
Ja nyt on taas uusi viikko taas edessä uusin haastein. Työskentely katolla jatkuu, sillä saamme huomenna taas uuden autonosturin paikalle, jolla maalaamme kupolin katon =) Mie toivon mukaan jatkan vielä projektiani kupolissa, jos vaan säät sallivat, sillä miulta jäi pohjamaalaus pahasti kesken. Mutta hommat etenevät ja toivon mukaan kirjoitan ensi viikolla tänne useammin ;) Näkyillään!
No tuossa tuli vedettyä yhteen maalausurakkamme vaihe vaiheelta. Jokaisen värin kohdalla on kyllä omat niksinsä, kuten myös eri kohdissa. Käytäntö opettaa parhaiten =)
Jännitystä elämääni tällä viikolla toi katon maalaus. Olen painottanut täällä jo useaan kertaan, ettei miusta olisi katolle menijäksi, sillä katto on todella liukas kuivana. Niin nurinkurista kuin se onkin niin märkänä katto on paljon pitävämpi kuin kuivana. Siksi katonpesu onkin helpompaa kuin maalaus. Katon vanha maali on hyvin liukas ja uusi maalipinta on sitäkin liukkaampi, joten miusta on jo tarpeeksi kauheaa seurata katolla hyppijöitä, vaikka en itse olekaan mukana... Ville oli sankarimme tällä viikolla, sillä hän sai maalattua lähes kokonaan ensimmäisen vaiheen katto-osuudet. Koska työskentelin kupolissa loppuviikon niin sain seurata Villen edistymistä koko ajan - se oli pelottavaa katseltavaa ;) Ville maalasi yläosia Karin maalatessa katon alaosia.
Alhaalla, maan pinnalla, maalattiin puolestaan pääskysiä ;) Tai ainakin siltä ne näytti ylös saakka ;) Kyseessä oli siis lumiesteiden kiinnikkeet =D
Mie ihailin kupolin rikkinäisistä ikkunoista välillä maisemia toiseen suuntaan eli kirkon sisälle =) Alttari näytti niin kauniilta ja rauhalliselta.
Ville teki kovan urakan katon kanssa tämän viikon aikana ja pitää nostaa hattua hänelle. Miulle tosiaan riitti seurata vierestä tätä projektia ja olin paniikissa, en siis uskalla ajatella edes, miten olisin pärjännyt itse katolla ;D Ja kyllä tuo tapulin uusi katto on kaunis...
Ja nyt on taas uusi viikko taas edessä uusin haastein. Työskentely katolla jatkuu, sillä saamme huomenna taas uuden autonosturin paikalle, jolla maalaamme kupolin katon =) Mie toivon mukaan jatkan vielä projektiani kupolissa, jos vaan säät sallivat, sillä miulta jäi pohjamaalaus pahasti kesken. Mutta hommat etenevät ja toivon mukaan kirjoitan ensi viikolla tänne useammin ;) Näkyillään!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti