Yhä ylös yrittää, katolle hän kiipeää...

Jukka I on etuoikeutettu mies. Hän - ja vain hän meistä tavallisista työntekijöistä - pääsi niin eilen kuin tänäänkin ihastelemaan maisemia nosturista!!! Emme me tietenkään kateellisia ole - pois se meistä ;) - mutta hiukan katkerina olemme katselleet Jukka I työntekoa nosturista käsin eikä kupolikaan tunnu enää miltään... No ainut lohtu on, että Jukka I ei tykkää niin kamalasti tuosta maalaamisesta, jota hän pääsi sieltä nosturista tekemään ;) Ilo se on pienikin ilo ;D Mutta kyllä miulle olis kelvannut tapulin katon pesu ja maalaus nosturista käsin ja oisin saattanut ottaa pari valokuvaakin matkan varrelta ;)

Nosturiauto oli hieno kapistus ja sillä pääsee jopa 62 metriin =)

Vaikka nosturilla ei päässytkään kupoliin niin tapulin katon viiriä pesemään siitä ylti oikein hyvin =)

Ja tulihan tapulin katosta todella kaunis, joten ilo sitä oli katsella. Oisimme vain niin halunneet itse olla Jukka I asemassa pesemässä ja maalaamassa tapulin kattoa, mutta yksi siihen hommaan vain pääsi, joten ei voi muuta kuin valittaa ;)

Mutta ei hätä ole tämän näköinen: mie löysin uuden rakkauden =) Avasin tänään aamutuimaan taas suuren suuni ja varasin itselleni loppujen valkoisten valmiiksi maalaamisen pääoviseinustalta ja siihen urakkaan kuuluikin - miun sitä tietämättä - myös vuorilautojen kanttien maalaaminen =/ Taas kerran paniikin omaisesti tartuin pensseliin ja ... rakastuin hommaan siltä seisomalta =D Se oli kivvoo!!!! =D Eli ensiksi kantit näyttivät suurinpiirtein tältä:

Ja hetken päästä ne näyttivät suurinpiirtein tältä:

Aivan ihanaa!!!! =D Kari huomasikin tilaisuutensa koittaneen ja totesi, että mie voinkin sitten maalata kupolin kaikki kantit ja sen enempää sitä ajattelematta totesin, että joo =) Sitten tajusin, että kupoli on täynnä ikkunoita eli niitä kantteja riittää siellä... No, katsotaan miten käy, mutta jos ei haittaa, että olen hidas, niin toki sen teen =D

Nyt on sitten pääoviseinusta maalattu valmiiksi =) Aika hurjaa =) Telinemiehet ottivatkin siitä pressut pois, joten vaikka telineet ovat yhä paikoillaan niin se on nyt kaikkien nähtävillä =)

Olemme tehneet tälle seinustalle useita puupaikkauksia. Mm. seinustaa kehystävissä ristikuvioissa valkoiset "kärjet" olivat monesta kohtaa lohkeilleet, joten laittelimme niihin uusia kärkiä ja katon korkeudessa oleva pallo oli puoliksi tipahtanut pois, joten se korvattiin uudella.

Yksi tärkeimmistä korjauksista oli pääoven yläpuolella olevan harmaan kuvion alareunan uusiminen, sillä se oli täysin lahonnut. Tästä kuvasta sitä ei ehkä niin selvästi tajua, mutta tuo lahonnut lauta on tuon kuvion alaosa siis.

Tässä on sitten sama kuvio suurinpiirtein samasta kuvakulmasta korjattuna ja valmiiksi maalattuna.

Kuvion alaosan kehyslauta oli tosiaan pahasti lahonnut ja ihmettelimmekin, että se ylipäätään oli pysynyt paikoillaan eikä ollut tipahtanut pääovesta kulkevien päälle, joten nyt se on kaikkien onneksi korjattu =) Kuvasta näkee miun mielestä selvästi, mikä on uutta lautaa, sillä se on sileämpää kuin vanha lauta, mikä herättääkin kysymyksen, että pitäisikö paikkaukset olla vanhan näköistä vai saako ne erottua vanhasta osasta?

Tätä "ongelmaa" pohdimme usein rakennusrestauroinnissa, sillä työmmehän on vanhan restaurointia eli korjaamista, ja joka tapaus on tietenkin erilainen. Jotkut haluavat, että uusi osa ei erotu, joten korjaus saatetaan tehdä vanhan näköiseksi ja näin peittää se, että se ylipäätään on korjattu, mutta rehellisempää on tehdä korjaus näkyväksi, sillä onhan se korjattu uudella tavaralla joka tapauksessa. Korjauksetkin ovat osa rakennuksen historiaa ja ne kertovat sen "heikoista lenkeistä", mikä miun mielestä on tärkeää tietoa tulevan varalle. Siksi minnuu ei haittaakaan se, että korjauksemme näkyvät selkeästi läheltä katsottuna, mutta totuushan on, että katonrajalla tehdyt korjaukset tuskin maan pinnalle asti näkyvät, kun telineet poistuvat, joten loppujen lopuksi tämän asian filosofointi on tässä tapauksessa turhaa...

Miusta on ollut mielenkiintoista löytää näitä vuosikymmenten aikoina tehtyjä paikkauksia maalikerrosten alta ja ainut asia, mikä minnuu on harmittanut on se, etten tiedä, mihin vuosikymmeneen mikäkin paikkaus sijoittuu. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisikin pitänyt kirjoittaa lyijykynällä vuosiluku johonkin korjaukseen, jotta jos joku joskus vielä pääsee poistamaan maaleja tästä maailman suurimmasta puukirkosta, niin sitten hänellä olisi se tieto, milloin kyseinen paikkaus on tehty. No vielä ehtii ;)