Maalari maalaa kirkkoa, valkoista ja keltaista... =)

Tänään saimme kokea säät laidasta laitaan. Jo aamulla järvi ennusti myrskyä, vaikka taivas oli viaton.

Tuuli yltyi yltymistään ja yhtäkkiä pimeni ja satoi hetken verran ja luulimme jo, että maalaamisemme päättyi tähän.

Mutta ei mennyt kauaa, kun sade laantui ja aurinko tuli taas esiin =)

Loppupäivä oli yhtä vaihtelevaa ja mustanpuhuvat pilvet menivät kirkon molemmilta puolilta ja välillä saimme sadekuuron niskaamme. Tuuli oli hurja koko päivän ja se näytti taas voimansa repimällä pressuja auki ja alas. Pojat yrittivät laittaa niitä paikoilleen, mutta sen jälkeen kun Jukka I sai pienen ilmalennon pressun kera, päätyivät he vain laittamaan pressut kiinni kaiteeseen ja jatkoimme työskentelyä.

Koko iltapäivän tuuli heilutti pressuja niin kovasti, että telineemmekin heiluivat sen tahdissa, mutta telineemme ovat vahvaa tekoa, joten tiesimme niiden kestävän. Helpolla ne eivät kyllä tule pääsemään, sen tämä päivä todisti...

Mutta kuten otsikostakin voi arvata, myö olemme päässeet maalaamaan =D Ja sen ansiosta olemmekin olleet kuin Naantalin auringot tuolla ylätasoilla ;D Pääsimme meinaan Ainon kanssa maalaamaan valkoista tasolta 11 alaspäin =) Maalaamme siis päätyoven seinää kärkikolmiosta alkaen =) Jorosen Janin isä kävi näyttämässä meille mallia, kuinka pensselin kanssa pitää heilua ja mikä maalimäärä seinässä ois hyvä. Tää pohjalaamaalaus ei ole vielä niin tarkkaa, sillä puu imee maalia itseensä hyvin, mutta kun maalataan seuraavan kerran niin pitää varoa, ettei maali mene ruttuun, mikä tapahtuu jos maalia laittaa liikaa. Myös Pasi opasti kädestä pitäen Jukka I:sta maalaamisen saloihin - tämä tapahtui iltapäivällä - ja korva kuumana kuuntelimme, miten pensseliä olisi pitänyt pitää, mutta kyllä Pasi lopulta hyväksyi meidän kaikkien oman tyylin pensselin kanssa ;)

Oman hauskuutensa maalaamiseen toivat valkoiset seinäkoristeet, joissa pääsi siveltimen kanssa taiteilemaan. Kuten kuvasta näkee, taktiikkamme oli, että maalasimme valkoisella kuvion yli välillä reilustikin, jotta seinään maalattava väri olisi helpompi maalata ilman, että se koskisi valkoiseen. Voi että se ol kivvoo!!!! =D

Pidimme myös kovasti maalin sekoittamisesta ;) Ohensimme Tikkurilan LIN-pellavaöljymaalia n. 20-30% LIN-pohjusteella, jotta maali oli hyvin juoksevaa ja lähes valui pensselistä, muttei kuitenkaan. Se ohentaminen oli kyllä hyvin haastavaa aluksi, mutta päivän päätteeksi siihen oli jo jonkunlainen näppituntuma. Luotan silti vanhempien ja viisaampien kokemukseen siitä, jos vain vanhempi ja viisaampi on tarjolla ;)

Mie rakennusrestauroijana olen ihan innoissani siitä, että maalaamme pellavaölymaalilla, sillä onhan se perinnemaali, jota on käytetty pitkän aikaa. Se ei muodosta ilmatiivistä kalvoa puupinnan päälle, vaan antaa puun hengittää, joten kosteus ei keräänny maalipinnan alle. Mutta onhan pellavaöljymaalissa omat hankaluutensakin, mm. sen kuivumisaika. Se on uudelleen maalattavissa vasta 4-7 vrk ensimaalauksen jälkeen eli se todella tarvitsee aikaa kuivuakseen ja sen huomaa jo maalatessa. Se on paksua ja hankala levitettävä, mutta meistä Ainon kanssa se oli vain kivaa =) Jukka I ei ollut samaa mieltä ;) Se pistikin miettimään, että riittääkö tulevaisuudessa pellavaöljymaalin puolesta puhumiseen se, että se on kestävä perinnemaali ja hyväksi todettu, kun markkinoilla kuitenkin on maaleja, jotka kuivuvat jopa parissa tunnissa. Mie tiedän, että tulen maalaamaan keitto- ja pellavaöljymaaleilla omia kohteitani, jos vain mahdollista, mutta miten myydä pellavaöljymaalia eteenpäin myös uusille käyttäjille, joille tärkeintä on nopeus? Siinäpä pohtimisen aihetta...

Olen kokonaan unohtanut kertoa, että meidän hiekkapuhaltajamies Marko pääsi koepuhaltamaan kirkon sivuoven portaita jo perjantaina! Itse en ehtinyt näkemään tapahtumaa, mutta kuulin kyllä, kuten varmaankin lähes koko kirkonkylä ;) Lopputulos oli kyllä kaikkien nähtävillä ja näytän sen nyt teillekin.


Portaat näyttävät ihan uusilta =) Säkit, joissa on hiekkaa hiekkapuhaltimeen, painavat 40 kg eli melkein yhtä paljon kuin Aino painaa =D Aino kokeili niiden kantamista ja onnistuikin siinä, mutta suosiolla antoi kuitenkin Pasin hoitaa kantamisen ;)

Maalausurakkamme on siis alkanut hyvällä tahdilla ja maalinpoisto tapahtuu koko ajan sen rinnalla. On kyllä nautintoa maalata, pakko se on myöntää, lopussa siis kiitos seisoi ;) Ihana tietää, että maalaamista riittää meille huomennakin. Ei pääse Jukka II ja Kari kahdestaan maalaamaan koko kirkkoa, saamme myökin hiukan sitä tehdä ;) Saa nähdä saankohan huomenna jo keltaisen värin maalattavakseni...? Mie niin tahtoisin..! Aino puolestaan tahtoisi harmaan, joten olisimme taas loistava pari tässäkin suhteessa ;)