Hiominen alkoi

Kerimäkeläiset ovat ottaneet miut avosylin vastaan ja saankin vastailla kirkkoa koskeviin kysymyksiin päivittäin niin kirkolla kuin kadullakin kulkiessani. Suurin ihmetyksen aihe on ollut se, että aiomme maalata kirkon kokonaan pensselillä emmekä ruiskulla. Näinhän se pitää pellavaöljymaalin kanssa tehdä, perinteisesti pensselillä siveltäen, eikä se ole lainkaan paha tehtävä - ainakaan tällaiselle opiskelijalle, joka on aina tehnyt talojen maalauksen pensselillä ;) Se ei olekaan se pensselillä sutiminen, mikä on tässä maailman suurimman puukirkon uudelleen maalauksessa on raskainta tai aikaa vievää, vaan tämä maalinpoisto kaikkine työvaiheineen. Tänään aloitimme kirkon hiomisen ja voin kertoa: se vie aikaa...

Maalinpoisto on tosiaan kolmivaiheista. Ensiksi poistetaan maali maalinpoistoaineella ja kaavinnalla, sen jälkeen poistetaan maali puusyistä ruiskuttamalla uusi kerros maalinpoistoainetta ja huuhtelemalla se kevyesti painepesurilla ja kolmas vaihe on puupinnan hiominen tasaiseksi maalinjämistä sekä tikuista, mitä painepesurilla puupintaan saattaa tulla. Tämä kolmas vaihe tehdään kun seinäpinta on täysin kuivunut tuosta painepesurilla huuhtelusta ja se tietenkin riippuu säistä, mutta pari päivää saattaa riittää kuivumiseen ihan hyvin. Niinpä pääsimme aloittamaan tänään hiomisen kahdella hiomakoneella sivun ylimmältä tasolta eli kuudennelta tasolta. Tätä työvaihetta en ollutkaan vielä aiemmin päässyt kokeilemaan lainkaan, joten kun tänään joukkoomme saapui pari miestä Jorosen omasta porukasta niin pettyneenä luulin heidän tekevän työn ja luulin jo menettäneeni mahdollisuuden päästä kokeilemaan sitä, mutta ihan kuin Pasi olisi tämän aavistanut, hän käskytti miut ensimmäisenä testaamaan millaista on hiominen =D Viime kesän huonekalujen hiomisesta tiesin sen olevan suhteellisen rankkaa hommaa, mutta ehkä en silti osannut odottaa, että se on näin rankkaa ;)


Pasi näytti mallia, miten puhtaaksi puupinta pitää saada ja sitten mie pääsin kokeilemaan. Niin. Mie olen nainen ja miulla ei todellakaan ole samanlaisia käsivoimia kuin meiän miehillä, joten olihan se raskasta. Ilokseni sain kuitenkin aamupäivän aikana huomata, että oli se rankkaa meidän miestenkin mielestä, joten loppuvaiheessa olin jo aika ylpeä siitä, että jaksoin tehdä sitä niinkin hyvin kuin jaksoin =D Vaikeinta oli hiominen muotolistoista ja muistakin kohdista, minne hiomakoneella ei päässyt. Sieltä piti käsin kaapimella kaapia pinta tasaiseksi - tällä kertaa voimalla - ja teroitetulla kaapimella se onnistuikin hyvin =) Suurin haaste tasolla 6 oli se räystään alapuolen hiominen. Miehän poistin siitä maalia Jukan kanssa tukevassa haara-asennossa seisten ja jo silloin totesin, että se ei ehkä ollut se helpoin työasento, vaikka helpompaa se miulle oli kuin Jukalle, joka ei pystynyt sitä pystyasennossa tekemään mitenkään, mutta tuon räystään alaosan hiominen se vasta hauskaa oli ;D Hiomakone on yllättävän painava ja sen hallitseminen, kun se pyörii ja hyörii voimalla, oli aika haastavaa mitä eriskummallisissa asennoissa. Oman haasteensa hiomisessa tuo tietenkin se hiomispöly, mikä peittää kaiken alleen ja myö oltiinkin hyvännäköisiä, kun olimme täysin sen peitossa ;D Oli pakko pitää hengityssuojaa ja suojalaseja ja ensimmäistä kertaa pääsin päivän päätteeksi testaamaan taukotilakonttimme suihkua =D Hiomispölyn alta paljastui punertava iho, sillä olen jo ehtinyt palamaankin viime viikonlopun helteiden aikana. Eipä tarvinnut pahemmin aurinkorasvaa tänään, kun oli muuten jo "luonnollinen" suoja ;)

Pasi päästi myös meiän pojat testaamaan hiomista hiomakoneella enkä näin ollen saanut koko konetta enää käsiini ruokatauon jälkeen. Tätä pinta-alaa riittää kyllä ihan mukavasti, joten ihan varmasti pääsen vielä hiomakoneen kanssa hyörimään, mikä loppupeleissä olikin ihan kivaa =) Voi tietenkin olla, että aika kultaa muistot, mutta näin päivän päätteeksi se aamupäivä ei ollutkaan niin kamalaa ;)


Loppupäivä myö Ainon kanssa poistettiin irronnutta kittiä ikkunoista sekä hiottiin käsin ikkunankarmeja ja -ristikoita. Miun mielestä kitin irrotus on kivaa, kun taas Ainon mielestä se käsin hiominen, mikä teki meistä hyvän työparin =) Tosin kitin irrottamiseen ei kauaa mennyt, mutta hiomiseen meni, joten myö molemmat tehtiin molempia hommia. Varovaisestihan se piti tehdä, etteivät ikkunaruudut hajonneet, sillä osa ruuduista on niitä alkuperäisiä ruutuja 1800-luvulta eikä niitä korvaa enää mikään. Ajan saatossa ruudut ovat särkyneet ja niitä korvattu uudella lasilla ja lähes jokaisessa ikkunassa on haljenneita laseja, mikä sai meidät vieläkin varovaisemmaksi. Vanha lasi on ohutta. Huomenna joukkomme lisääntyy vielä kahdella ja alkaa ikkunoiden pohjamaalaus - jos vaan saamme ensiksi hiottua ne. Ruutuja tässä kirkossa kyllä riittää. Eniten aikaa tässä kirkossa meneekin näihin ikkunoihin: niiden ristikoihin, kitteihin ja muotolistoihin. Mietimme tässä, että pitäisiköhän ihan oikeasti laskea, monta ikkunaruutua Kerimäen kirkossa oikein on, sillä ikkunat ovat todella isoja. Ehkä myö vielä lasketaan ne ihan mielenkiinnosta ;D Ikkunoissa oli puunaulat, joista mie tietenkin kaikkien iloksi otin kuvan =)


Tämän kaiken maalinpoiston ja hiomisen jälkeen odotan ihan innolla sitä maalausta pensselillä! Kuten sanotaan: "lopussa kiitos seisoo" ja se kiitos tässä tapauksessa on se maalaaminen =) Siihen ei ole enää pitkä matka... Sormet syyhyää jo pensseliä. Kohta, ihan kohta, ei menee enää kauaa...