Huh hellettä!

Kyllähän se oli tiedossa, että ne helteisimmät työpäivät osuu loppuviikkoon ja onneksi pahin helle siirtyi viikonloppuun, mutta kyllä meillä perjantaina oli ihan tarpeeksi lämmin joka tapauksessa ihan joka paikassa. Aino jatkoi keltaisen maalausta taivaan alla ja miekin pääsin huipulle maalaamaan harmaata, jota rakastin jo ihan tosissani. Mie en voi sille mitään, että tulen aina niin älyttömän hyvälle tuulelle vaan kun pääsen jotain tekemään huipulle. Maisemat ovat komiat, kevyt tuulenvire vilvoittaa mukavasti ja olo on muutenkin kevyt korkealla - tai sitten se on vaan auringonpistoksen sivuoire ;)

Jukka I pääsi perjantaina aloittamaan kattomaalausprojektin mustalla ja näkymät olivat varmasti aika mielettömät - ainakin meistä Jukka I porukkamme pisimpänä miehenä katonharjalla näytti aika hurjalta ;)


Musta kattomaalimme on Tikkurilan LIN-grafiittimaalia ja se on aika sotkuista, jos sitä menee muualle kuin minne sen pitäisi mennä. Keksimmekin Karin kanssa Jukalle intiaaninimeksi "Jukka Mustakäsi", kun ruisku päästeli paineitaan Jukan säätäessä sitä.


No, se kostautui miulle muutamaan tuntia myöhemmin kun pääsin Jukan avuksi kantamaan ruiskua huoltoon, minkä jälkeen housuni näyttivät tältä:


Päätin, etten enää edes yritä pestä niitä puhtaiksi, kuten tapanani on ollut joka viikonloppu, sillä tuo musta maali ei todellakaan lähde niistä pois. No eipä pääse Jukka II enää ilveilemään miulle puhtaista haalareistani ;) Voitte varmaankin kuvitella, miltä käteni näyttivät ruiskun kantamisen jälkeen, jos housuni näyttivät tuolta. Jep, puhtailta tosiaan ;)

Peltiseppä tuli korjaamaan kirkon vesikouruja asentamalla vanhojen vesikourujen sisään uudet, ehjät kourut, mikä miun mielestä olikin hyvä ratkaisu. Aina restauroidessa vanhoja rakennuksia joudutaan pohtimaan, miten paljon vanhoja osia säilytetään. Totuushan on, ettei kaikkea vanhaa voi säilyttää, sillä se ei ole enää käyttökelpoista, mutta vanhoja osia rakastavana ja kunnioittavana haluaisin säilyttää niin paljon vanhaa kuin vain on mahdollista. Siksipä tämä ratkaisu rännien osalta oli miusta hyvä kompromissi ja jopa toimiva. En tosin tiedä, miten helppo se on toteuttaa, mutta hyvältä se näytti.


Vanhan rakennuksen korjaamisessa tosiaan joutuu usein miettimään, mikä on tärkeää säilyttää ja mitä pitää uusia ja miten, ja olemme joutuneet näiden kysymysten äärelle jo tässäkin projektissa. Tämä työ on suunniteltu ja pohdittu tarkemmin jo etukäteen viisaiden miesten osalta ja Mauno Tiihonen valvoo, että toimimme näiden suunnitelmien mukaan, joten en ole päässyt vaikuttamaan päätöksiin ja luotankin täysin näihin viisaisiin miehiin, jotka ovat päättäneet miun puolesta =) Mutta väkisinkin sitä miettii mm. puuosien kohdalla, kun katkenneita kolmioiden kärkiä korjailee, että millä ne kiinnittää ja onko vanha puuosa kuitenkin niin hyvässä kunnossa, ettei sitä tarvitse uudella korvata. Samahan se on vanhojen lasien kohdalla. Mielelläni säilyttäisin kaikki vanhat lasit ikkunoissa, mutta jos lasi on rikki ja siinä on reikä, josta sataa sisään, niin eihän sitä voi säilyttää, vaikka se onkin vanha lasi. Pelkäsinkin, että joudumme uusimaan kaikki haljenneetkin lasit, mutta onneksi korvaamme vain rikki menneet lasit ja säästämme haljenneet lasit =) Nykyään kun ei saa 160 vuotta vanhoja laseja mistään, niin uudet lasit erottuvat vanhoista, vaikka ne kuinka olisi käsintehtyjä, joten olen iloinen, että halkeama ei pakota vaihtamaan vanhaa lasia uuteen =) Paljon päätöksiä ja pohdintoja matkan varrella siis on...

Olen siis tätä nykyä totaalisen rakastunut harmaan värin valmiiksi maalaukseen. Näinhän se taitaa olla, että aina kun voittaa pelkonsa jonkun suhteen, rakastuu siihen. Silti epäilen, että se ei toteudu tuon katolle menon suhteen ;) Myö Karin kanssa tultiin pääoviseinää alaspäin harmaan kanssa ja mie pääsin maalaamaan pääoven yläpuolisia koristeita harmaalla =) Se oli pikkutarkkaa työtä ja sivellin oli sen mukainen ;)


Lopputulos oli kyllä hyvä, vaikka loppuvaiheessa kuumuus ja flunssani teki tepposet ja näin vihreitä tähtiä harmaan sijasta ;) Se oli aika mielenkiintoinen kokemus, mutta en sentään pyörtynyt ;) Ja ilmeisesti osuin silti siveltimelläni sinne, minne pitikin ;D Vihreät pallotähdet hiukan kyllä haittasivat maalaamista =D


Kuumuus oli kyllä aikamoinen niin pressun sisällä kuin ulkopuolellakin. Töiden jälkeen törmäsimme kerimäkeläisiin, jotka kysyivät, että onko meillä tuulettimet pressun alla ja nyt tiedoksi muillekin asiaa pohtiville: ei ole. Kyllä pressun sisällä ilma vaihtuu, vaikka ei tietenkään niin tehokkaasti kuin yläilmoissa, jossa pääsee olemaan taivasalla, mutta ei siellä tukahduttavaa ole. En miekään niin huonossa kunnossa olisi ollut, jos miulle ei olisi tämä flunssa ollut iskemässä yhtä aikaa päälle. Sain siis sen meidän porukassa vellovan flunssan ja sairastan tietenkin näin viikonloppuna, ettei viikolla tarvitse töistä pois olla ;) Toivon vaan, että olo helpottuu maanantaihin mennessä, sillä nyt en pääsisi kiipeämään edes kolmostasolle telineillämme... Mutta ei meillä siis hätää ole pressun allakaan, kunhan vaan muistamme juoda vettä tarpeeksi, sama sääntö pätee taivas alla oleville. Mutta kyllä siellä kuuma oli ja hiki virtasi! Kesä =D

Tämä kirkon maalaus on yhteinen projekti eikä kunnia, kiitos tai moitteetkaan jakaudu vain yhdelle henkilölle. Toki vastuu on suunnittelijoilla ja firmalla, joka toteuttaa työn, ja toki myös meillä työntekijöillä, sillä myöhän niitä maaleja poistetaan (ja ne pitää poistaa kunnolla) sekä maalataan (ja se pitää tehdä oikein), mutta lopputulos on kaikkien näiden mukana olleiden henkilöiden summa. Kyse on vähän niin kuin muodotelmaluistelulla - anteeksi vertauskuva, mutta se on aika sopiva. Muistan parturikampaamokoulussa opiskellessani yhden luokkatoverini näyttäneen meille heidän joukkueensa muodostelmaluistelua ja myö tietenkin kysyttiin, että kuka niistä luistelijoista on hän, johon hän hiukan närkästyneenä vastasi, ettei sillä ole väliä ja niin se on meilläkin. Toki osa meistä muistaa tarkalleen, mistä osasta hän poisti maalia tai mitä osaa hän pohjamaalasi/valmiiksi maalasi, mutta ei kukaan meistä ole tehnyt yhtä osaa kokonaan yksin. Lopputulos on meidän kaikkien tekijöiden yhteistyö eikä valmiiksi maalaaminen onnistu, jos siitä ei ole kunnolla poistettu maaleja jne. Tämä on yhteinen projekti, jossa lopullisessa tuloksessa näkyy pinnalle ehkä vain se valmiiksi maalaus, mutta vuosien saatossa näkyy myös se pohjatyö, mikä sen eteen on tehty kun se maali kestää. Siksi kaikki työvaiheet ja kaikki työntekijät ovat tärkeä osa kokonaisuutta. Olemme kuin muodostelmaluistelijat, jokainen omalla paikallaan toteuttamassa kokonaisuutta ja se on miusta hienoa =) Olen ylpeä, että saan olla osa tätä kokonaisuutta =) Silti miusta on sikahienoa, että pari meistä on maalannut yhden seinän kaikki keltaiset, valkoiset tai harmaat kohdat yksinään! =D Mitkä seinät, se jääköön salaisuudeksi ;) Hyvää viikonloppua kaikille!