Kultainen risti, vihreä katto =)

Tällä viikolla olemme ahkeroineet paljon, minkä näkee oikeastaan jo siitä, että en ole ottanut paljon kuvia ;) "Normaalina" työpäivänä otan noin +-20 kuvaa (hyvänä päivänä jopa 60), mutta viime viikolla tapahtui sekin ihme, että otin kahtena päivänä vain yhden kuvan =) No, tällä viikolla kuvia tuli kyllä otettua, mutta niistä näkee toisaalta miun hysterian määrän, sillä suurin osa ei ole julkaisukelpoisia ;D Mutta lyhyesti sanottuna kuvien perusteella meillä oli Ainon kanssa erittäin hauskaa keskiviikkona, mielenkiintoista torstaina ja perjantaina kamala kiire =)

Keskiviikkona satoi ja paistoi itse asiassa kilpaa. Välillä tuli vettä taivaan täydeltä ja toisena hetkenä oli helle =/ Aina siis löytyi valittamisen aihetta ;) Miut ja Aino komennettiin ikkunoita hiomaan ja vanhoja kittejä poistamaan, mihin menikin meiltä - yllätys, yllätys - lähes koko päivä =D Pojat pohjamaalasivat seiniä eteenpäin hurjalla vauhdilla. He saivat yhden kokonaisen seinän pohjamalaattua kahteen pekkaan - mikä on kunnioitettava suoritus. Toisaalta itse suhteellisen hitaana maalajana mietin aina, että kumpi on tärkeämpää: nopeus vai huolellisuus, sillä molempia harvoin saa kerralla. Toisaalta tiedän, että olen itse aivan liian huolellinen - ja hidas - eikä oikeasti tarvitsisi olla näin huolellinen. Siis kyllä pitää olla huolellinen - tietenkin - mutta ei ehkä kuitenkaan näin pikkutarkka. Kari nauroi miulle perjantaina, kun moitin itseäni huolimattomuudesta, sillä olin jättänyt epähuomiossa maalaamatta 1x35mm kokoisen pläntin kupolin yläosassa ;) Mutta kun haluaa olla tarkka ;) Toisaalta myö perjantaina Ainon kanssa naurettiin, kun pohjamaalasimme uutta paneelia kupolin alaosassa, että jos myö kaksi saataisiin tehdä koko kirkko, niin lopputulos olisi kyllä todella huolellinen, mutta se ei tulisi koskaan valmiiksi, sillä nopeutemme ei ole päätä huimaavaa ;D Olemme tulleet nopeammiksi, se on selvää, mutta silti verrattuna noihin supernopeisiin olemme h-i-t-a-i-t-a. Paras ratkaisu olisi varmaan se kultainen keskitie eli nopea ja tarvittavan huolellinen. Se olkoon tavoitteenani =)

Torstaina tiesimme sateen tulevan iltapäivällä, joten kaikilla oli kiire tehdä töitä siellä, missä pystyi tekemään vielä kun ei satanut. Myö Ainon kanssa poistettiin maaleja pääoven sisäpuolelta, sillä nekin kuuluvat urakkaan - siis kaikkien ulko-ovien sisäpuolet kuuluvat myös tähän maalausurakkaan. Ehdimmekin saada maalin pois ennen myrskyä ja sadetta, ja Jukka I pesi ovet samantien puhtaiksi.


Kupolin kattokin edistyi erinomaisesti, kun Jukka I ja Ville saivat maalattua ristin juuren toiseen kertaan valkoisella ja pestyä kupolin maalaamattoman puolikkaan - siksi Jukalla olikin iltapäivällä aikaa olla apunamme. Iltapäivästä se sade ja myrsky sitten tavoittivat meidät, vaikkei sitä luvattua 15m/s:n tuulta sitten - onneksi - tullutkaan. Kun oli kastunut hivenen verran niin sen jälkeen ei ollut enää väliä, miten märkä sitä oikein on, joten jatkoimme Ainon kanssa töitä, vaikka vettä tuli taivaan täydeltä - kuten jatkoivat telinemiehetkin. Pääoven yläpuolelta puuttui yksi ikkunaruutu ja saimme tehtäväksemme tehdä siihen sabluunan, jotta ikkunamies voisi tehdä siihen uuden lasin. Työmaan lyhyimpänä henkilönä sain tehtyä sabluunan koon suurinpiirtein (siis korkeuden ja leveyden suhteen), minkä jälkeen Aino tarttui puikkoihin, vaikka Aino ei ihan hirveen paljon minnuu pidempi olekaan ;) Mutta niin uskomattomalta kuin se kuvasta saattaa näyttää, Aino sai sabluunan tehtyä oikean kokoiseksi keskellä vesisadetta =D


Perjantaina aurinko paistoi, joten se oli selvästi kupolipäivä =) Jukka I ja Ville maalasivat kupolin pohjoispuolen valmiiksi.



Ruisku sijaitsi kupolin alatasolla, jossa oli helpompi seurata maalin menekkiä ja lisätä sitä tarpeen vaatiessa.


Tonikin oli palannut taas joukkoomme ja pääsi pintamaalaamaan keltaista, miun ja Karin maalatessa valkoista =)


Ikkunaruutujen laitto ylhäällä jatkui taas. Ikkunaruudut sabluunoilla odottivat pinossa, minkä jälkeen ne pääsivät laitettavaksi ja kitattavaksi ikkunaan =)



Mie otin tehtäväkseni kupolin eteläseinän uuden paneelin maalaamisen ja haukkasin liian suuren palasen, sillä enpä tajunnut, että samalla pääsee kuivakaapimaan ikkunan aluset ja tippalistan. Onneksi sain avukseni Ainon, jolle lopulta koko homma kaatuikin, sillä miut komennettiin kuvaamaan ristin kultaamista. Kyllä, perjantai oli se päivä, jolloin Pasi ja Mauno maalasivat Aslakilta saadulla kirkkokullalla ristimme =)


Emme siis kullanneet ristiä ihan oikeasti, sillä siihen ei ollut varaa, mutta emme voineet jättää tekemättä ristille mitään, sillä olisihan se näyttänyt ihan kamalalta sellaisenaan katon kuitenkin kiillellessä uutuuttaan. Siksi olimme hyvin kiitollisia Aslakille, että hän antoi meille käyttöönsä viimeisen purkin kirkkokultaansa. Niinpä Pasi ja Mauno hioivat kuluneet kohdat rististä ja maalasivat ne kirkkokullalla.


Nosturiauto siirrettiin kupolin toisen puolikkaan maalaamista varten kirkon pohjoissivulle ja sieltä käsin hoitui kirkon kultauskin. Kultapurkkia pääsivät koskemaan vain Pasi ja Mauno, kun Jukka I oli taas puhemiehenä nosturiauton kuskin kanssa ;)


Ja tällainen oli sitten lopputulos =) Hieno ja kaunis, eikö? =)


Näin saimme kupolin katon ja ristin valmiiksi, joten nosturiautomme matkasi perjantain päätteeksi uusille laitumille. Elin pienessä toivossa, että ehkä me muutkin olisimme päässeet nosturiauton kyytiin edes kerran, mutta näin ei käynyt. Tilanne olisi saattanut olla toinen, jos kupolin katto ei olisi valmistunut, mutta tottakai sen valmistuminen oli mahtava asia ja kruunasi viikonlopun. Vielä hetken kuitenkin saamme nauttia kupolin maisemista, sillä siellä menee vielä hetken aikaa. Telinemiehet ovat onneksi alkaneet jo koota tapulin telineitä, joten enää ei mene kauan aikaa kun sinne päästään =) Aina on jotain mitä odottaa ;)

Mutta tiedättekö mitä? Se oli nyt tässä - siis miun työharjoittelu. Kaksi kuukautta hurahti aika nopeasti, mutta ei hätää: nyt jatkuu työt =) Eli jatkan hommia työntekijänä kuukauden verran. En osaa yhtään arvella, miten pitkälle pääsemme vielä kuukaudessa, mutta kesken tämä urakka miulta jää ;) Mummini on kauhistelut, että kaksi kuukautta on pitkä aika olla työharjoittelussa, mutta itse sanoisin, että se oli oikein sopiva. Voin sanoa oppineeni kunnolla koko työprosessin ja tiedän millaista se on työnä - ja kaikista tärkeimpänä ehkä vielä: tiedän, että kykenen tekemään tätä työnä =) Se on aika lohduttava tieto, kun kuitenkin on jo puolessa välissä opiskelua =)

Blogin pito jatkuu luultavasti yhtä intensiivisenä kuin tähänkin asti, vaikka enää miulla ei olekaan velvoitteita tämän pitoon. Omaksi iloksenihan mie tätä olen tehnyt, vaikka se onkin samalla toiminut työharjoitteluraporttina opettajilleni. Ajatukset alkaa kuitenkin ehkä olemaan jo enemmän vaihtoon lähdössäni, joten pyydän anteeksi, jos raportointi edistyksestämme ei ole aina ajan tasalla - vaihtoa varten täytyy tehdä kaikenlaisia tehtäviä. Kommentteja saa yhä laitella - jos kukaan muu ei lue niin mie ainakin luen ;) Työ alkakoon!