Se on niin kaunis!!!!

Oi! Olen niin rakastunut kirkkoomme! Se on niin älyttömän kaunis! Sen uusi kupolikatto kiiltelee uutuuttaan ja pääoviseinusta häikäisee loistollaan! Voisin tuijottaa sitä vaikka kuinka kauan! Katsokaa nyt!

Aivan ihanaa =D Jäinkin työpäivän päätteeksi tuijottelemaan sitä itsekseni hymyillen ja Pasi totesikin, ettei minnuu taida saada työmaalta pois kuluttamallakaan ;) Mutta hyppäsin taas edelle tässä kaikessa ihanuudessani - innoissani kun olen ;) - joten palataanpa eilisen päivän tapahtumiin =D

Eilen aamulla meitä odotti kirkon pihalla huiman iso nosturiauto. Se oli vaikuttava peli jo itsessään ja vakuuttavuutta nosti eri rekkalavoilla tuodut vastapainot, joita oli ainakin 19 tonnin edestä... Tämä nosturiauto ei olekaan mikään turha peli, sillä meinaan pääsee jopa 100 metriin ja sen uskoi sitä katsellessa. Sille ei siis ollut mikään ongelma nousta kupolin ristin tasolle eli noin 37 metrin korkeuteen.

Kyytiin pääsivät Jukka I - tietenkin! - ja Marko, ja jupinaa kuului niin alhaalla kuin telineilläkin ;) Asiaa ei auttanut se, että pojat tuulettivat korkeuksiin päästyään... ;) Kateutta siis oli havaittavissa, vaikka se olikin jo laimeampaa viime viikkoon verrattuna =) Hiukan meitä lohdutti se, että pojat pesivät kupolin kattoa ylitöiksi asti ;D

Maalinpoisto jatkui alhaalla pohjoisseinällä ja pohjamaalaus kupolissa. Aino oli harmaan kimpussa ja myö Karin kanssa pintamaalattiin valkoista nopeaan tahtiin - mie olen jo melkein yhtä nopea kuin Kari, hih =D Kyllä se siis vielä tästä ;) Maisemat olivat yhä upeat. Ei niihin vaan kyllästy koskaan. Puruvesi on niin kaunista katseltavaa =)

Kirkon maalauksen suunnittelija, maalarimestari Aslak Sarre, antoi meille käytettäväksi viimeisen purkin kirkkokultamaalia - tulihan se hyvään tarkoitukseen - ja innoissamme, kullankiilto silmissämme, olimme sen kimpussa =) Miun piti tietenkin tökkiä sitä sormella ja olin sen jälkeen kultasormi ;D

Kirkkokultaa ei valmisteta enää, joten tämä purkki on tietääksemme viimeinen laatuaan. Pasi uhkasikin kohdella kaltoin sitä, joka kaataa sen maahan ;) Totesinkin heti, että miun on parempi pysyä kaukana kyseisestä purkista, sillä mämmikourana onnistuisin tietenkin kaatamaan sen ;) Pasi ja Tiihosen Mauno testasivat sen väriä ja mie värjäsin kultasormellani yhden työhaalareideni napin kultaiseksi =) Hih!

Tänään sitten olikin vuorossa eilen pestyn kupolin puolikkaan maalaus =) Siihen hommaan pääsivät iloiset kattomaalarimme Jukka I - kuten arvata saattoi - ja Ville, joka mielestämme ansaitsi tämän ilon toden teolla viime viikkoisen katonmaalauksen jälkeen. Tänään olimme jo sinut sen suhteen, että myö emme pääse kyytiin vaan saamme vain ihailla muiden liitoa korkeuksissa. Jukka I jopa kutsui miut kyytiin katolla ollessaan (kuvaushetkellä), joten miulle jo tarjoutui mahdollisuus, mutta eihän miulla ollut turvavaljaita, joten enhän mie sinne koriin voinut nousta. Mutta oli jo kiva, kun minnuu pyydettiin kyytiin =)

Uuden ja vanhan katon eron näki selvästi päivän päätyttyä =) On se kaunis!

Tämän päivän suuriin tapahtumiin kuului myös puusepän tulo =) Hän tuli vaihtamaan uusia paneeleita kupolin eteläseinälle, sillä ne olivat todella huonossa kunnossa.

Paneeleiden huonon kunnon vuoksi pelkäsimme aluslaudoituksenkin olevan yhtä huonossa jamassa, mutta yllätys oli positiivinen, kun niiden alta löytyi täysin kunnossa oleva lautaseinä =) Hiukan harmitti peittää se uusilla paneeleilla, mutta vaakalaudoitus olisi saattanut erottua muista seinistä, joten ei auttanut muu kuin laittaa uusi paneeli siihen ;) Kaaos kupolin alatasolla oli kyllä aikamoinen, kun vanhat paneelit odottivat noutoaan alas uusien paneeleiden odottaessa puolestaan seinään pääsyä, mutta ihan hyvin siinä mahtui työskentelemään ja kulkemaan ;D

Miun urakka tänään oli pohjois- ja itäseinän pystypaneelit ja sain niihin kulumaankin koko päivän =) Mie kuivaraaputin ja pohjamaalasin ehjät laudat ja nautin taas sydämeni kyllyydestä =) Kyllä maalaaminen vaan on niin ihanaa =)

Olen tullut siihen lopputulokseen, että viihdyn parhaiten töissä, kun en joudu sitä yksin tekemään, sillä yksin ollessaan on aivan liian paljon aikaa miettiä syntyjä syviä ;) Ja yksin ollessaan kiinnittää aivan liian paljon huomiota omaan työnjälkeen eikä siihen tietenkään ole tyytyväinen ja kun yksin hakkaa päätä seinään niin ei siitä hyvää seuraa ;) Siksi viime viikko olikin miulle rankka, koska olin koko viikon yksin ajatuksineni. Onneksi Kari on ollut suht lähellä koko ajan, että en ihan höperöksi ole tullut. Silti miulla on ollut kova ikävä Ainoa ja Jukka I:stä. Mutta tänään taas sain Ainon hetkeksi seuraani ja aurinko alkoi paistamaan =) Miten hyvä olo voikaan tulla, kun marmattaa elämän asioista toisen kanssa ;) Yhdessä murjottaminen on niin paljon kivempaa kuin yksikseen ;) Toinen, mikä saa miut aina hyvälle tuulelle on se, kun kuulen Jukka I:n viheltävän jossain =) Pilvet väistyvät ja aurinko tulee esiin =) Ne on ne pienet ilot ;)

Tänään siis oli lopulta aivan loistava päivä =) Päivän tietenkin kruunasi se, että telinemiehet olivat purkaneet pääoviseinustan telineet pois ja aikaansaamamme kauneus oli kaikkien nähtävillä =) En voinut sille mitään, että kun katselin seinää päivän päätteeksi niin tunsin ylpeyttä siitä, että olen ollut tekemässä sitä ja herkistyin kyyneliin. On tää niin mahtavaa yksinkertaisesti. On se vaan niin kaunis, eikö olekin?