Yhä ylös yrittää, katolle hän kiipeää...

Jukka I on etuoikeutettu mies. Hän - ja vain hän meistä tavallisista työntekijöistä - pääsi niin eilen kuin tänäänkin ihastelemaan maisemia nosturista!!! Emme me tietenkään kateellisia ole - pois se meistä ;) - mutta hiukan katkerina olemme katselleet Jukka I työntekoa nosturista käsin eikä kupolikaan tunnu enää miltään... No ainut lohtu on, että Jukka I ei tykkää niin kamalasti tuosta maalaamisesta, jota hän pääsi sieltä nosturista tekemään ;) Ilo se on pienikin ilo ;D Mutta kyllä miulle olis kelvannut tapulin katon pesu ja maalaus nosturista käsin ja oisin saattanut ottaa pari valokuvaakin matkan varrelta ;)

Nosturiauto oli hieno kapistus ja sillä pääsee jopa 62 metriin =)

Vaikka nosturilla ei päässytkään kupoliin niin tapulin katon viiriä pesemään siitä ylti oikein hyvin =)

Ja tulihan tapulin katosta todella kaunis, joten ilo sitä oli katsella. Oisimme vain niin halunneet itse olla Jukka I asemassa pesemässä ja maalaamassa tapulin kattoa, mutta yksi siihen hommaan vain pääsi, joten ei voi muuta kuin valittaa ;)

Mutta ei hätä ole tämän näköinen: mie löysin uuden rakkauden =) Avasin tänään aamutuimaan taas suuren suuni ja varasin itselleni loppujen valkoisten valmiiksi maalaamisen pääoviseinustalta ja siihen urakkaan kuuluikin - miun sitä tietämättä - myös vuorilautojen kanttien maalaaminen =/ Taas kerran paniikin omaisesti tartuin pensseliin ja ... rakastuin hommaan siltä seisomalta =D Se oli kivvoo!!!! =D Eli ensiksi kantit näyttivät suurinpiirtein tältä:

Ja hetken päästä ne näyttivät suurinpiirtein tältä:

Aivan ihanaa!!!! =D Kari huomasikin tilaisuutensa koittaneen ja totesi, että mie voinkin sitten maalata kupolin kaikki kantit ja sen enempää sitä ajattelematta totesin, että joo =) Sitten tajusin, että kupoli on täynnä ikkunoita eli niitä kantteja riittää siellä... No, katsotaan miten käy, mutta jos ei haittaa, että olen hidas, niin toki sen teen =D

Nyt on sitten pääoviseinusta maalattu valmiiksi =) Aika hurjaa =) Telinemiehet ottivatkin siitä pressut pois, joten vaikka telineet ovat yhä paikoillaan niin se on nyt kaikkien nähtävillä =)

Olemme tehneet tälle seinustalle useita puupaikkauksia. Mm. seinustaa kehystävissä ristikuvioissa valkoiset "kärjet" olivat monesta kohtaa lohkeilleet, joten laittelimme niihin uusia kärkiä ja katon korkeudessa oleva pallo oli puoliksi tipahtanut pois, joten se korvattiin uudella.

Yksi tärkeimmistä korjauksista oli pääoven yläpuolella olevan harmaan kuvion alareunan uusiminen, sillä se oli täysin lahonnut. Tästä kuvasta sitä ei ehkä niin selvästi tajua, mutta tuo lahonnut lauta on tuon kuvion alaosa siis.

Tässä on sitten sama kuvio suurinpiirtein samasta kuvakulmasta korjattuna ja valmiiksi maalattuna.

Kuvion alaosan kehyslauta oli tosiaan pahasti lahonnut ja ihmettelimmekin, että se ylipäätään oli pysynyt paikoillaan eikä ollut tipahtanut pääovesta kulkevien päälle, joten nyt se on kaikkien onneksi korjattu =) Kuvasta näkee miun mielestä selvästi, mikä on uutta lautaa, sillä se on sileämpää kuin vanha lauta, mikä herättääkin kysymyksen, että pitäisikö paikkaukset olla vanhan näköistä vai saako ne erottua vanhasta osasta?

Tätä "ongelmaa" pohdimme usein rakennusrestauroinnissa, sillä työmmehän on vanhan restaurointia eli korjaamista, ja joka tapaus on tietenkin erilainen. Jotkut haluavat, että uusi osa ei erotu, joten korjaus saatetaan tehdä vanhan näköiseksi ja näin peittää se, että se ylipäätään on korjattu, mutta rehellisempää on tehdä korjaus näkyväksi, sillä onhan se korjattu uudella tavaralla joka tapauksessa. Korjauksetkin ovat osa rakennuksen historiaa ja ne kertovat sen "heikoista lenkeistä", mikä miun mielestä on tärkeää tietoa tulevan varalle. Siksi minnuu ei haittaakaan se, että korjauksemme näkyvät selkeästi läheltä katsottuna, mutta totuushan on, että katonrajalla tehdyt korjaukset tuskin maan pinnalle asti näkyvät, kun telineet poistuvat, joten loppujen lopuksi tämän asian filosofointi on tässä tapauksessa turhaa...

Miusta on ollut mielenkiintoista löytää näitä vuosikymmenten aikoina tehtyjä paikkauksia maalikerrosten alta ja ainut asia, mikä minnuu on harmittanut on se, etten tiedä, mihin vuosikymmeneen mikäkin paikkaus sijoittuu. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisikin pitänyt kirjoittaa lyijykynällä vuosiluku johonkin korjaukseen, jotta jos joku joskus vielä pääsee poistamaan maaleja tästä maailman suurimmasta puukirkosta, niin sitten hänellä olisi se tieto, milloin kyseinen paikkaus on tehty. No vielä ehtii ;)

Huh hellettä!

Kyllähän se oli tiedossa, että ne helteisimmät työpäivät osuu loppuviikkoon ja onneksi pahin helle siirtyi viikonloppuun, mutta kyllä meillä perjantaina oli ihan tarpeeksi lämmin joka tapauksessa ihan joka paikassa. Aino jatkoi keltaisen maalausta taivaan alla ja miekin pääsin huipulle maalaamaan harmaata, jota rakastin jo ihan tosissani. Mie en voi sille mitään, että tulen aina niin älyttömän hyvälle tuulelle vaan kun pääsen jotain tekemään huipulle. Maisemat ovat komiat, kevyt tuulenvire vilvoittaa mukavasti ja olo on muutenkin kevyt korkealla - tai sitten se on vaan auringonpistoksen sivuoire ;)

Jukka I pääsi perjantaina aloittamaan kattomaalausprojektin mustalla ja näkymät olivat varmasti aika mielettömät - ainakin meistä Jukka I porukkamme pisimpänä miehenä katonharjalla näytti aika hurjalta ;)


Musta kattomaalimme on Tikkurilan LIN-grafiittimaalia ja se on aika sotkuista, jos sitä menee muualle kuin minne sen pitäisi mennä. Keksimmekin Karin kanssa Jukalle intiaaninimeksi "Jukka Mustakäsi", kun ruisku päästeli paineitaan Jukan säätäessä sitä.


No, se kostautui miulle muutamaan tuntia myöhemmin kun pääsin Jukan avuksi kantamaan ruiskua huoltoon, minkä jälkeen housuni näyttivät tältä:


Päätin, etten enää edes yritä pestä niitä puhtaiksi, kuten tapanani on ollut joka viikonloppu, sillä tuo musta maali ei todellakaan lähde niistä pois. No eipä pääse Jukka II enää ilveilemään miulle puhtaista haalareistani ;) Voitte varmaankin kuvitella, miltä käteni näyttivät ruiskun kantamisen jälkeen, jos housuni näyttivät tuolta. Jep, puhtailta tosiaan ;)

Peltiseppä tuli korjaamaan kirkon vesikouruja asentamalla vanhojen vesikourujen sisään uudet, ehjät kourut, mikä miun mielestä olikin hyvä ratkaisu. Aina restauroidessa vanhoja rakennuksia joudutaan pohtimaan, miten paljon vanhoja osia säilytetään. Totuushan on, ettei kaikkea vanhaa voi säilyttää, sillä se ei ole enää käyttökelpoista, mutta vanhoja osia rakastavana ja kunnioittavana haluaisin säilyttää niin paljon vanhaa kuin vain on mahdollista. Siksipä tämä ratkaisu rännien osalta oli miusta hyvä kompromissi ja jopa toimiva. En tosin tiedä, miten helppo se on toteuttaa, mutta hyvältä se näytti.


Vanhan rakennuksen korjaamisessa tosiaan joutuu usein miettimään, mikä on tärkeää säilyttää ja mitä pitää uusia ja miten, ja olemme joutuneet näiden kysymysten äärelle jo tässäkin projektissa. Tämä työ on suunniteltu ja pohdittu tarkemmin jo etukäteen viisaiden miesten osalta ja Mauno Tiihonen valvoo, että toimimme näiden suunnitelmien mukaan, joten en ole päässyt vaikuttamaan päätöksiin ja luotankin täysin näihin viisaisiin miehiin, jotka ovat päättäneet miun puolesta =) Mutta väkisinkin sitä miettii mm. puuosien kohdalla, kun katkenneita kolmioiden kärkiä korjailee, että millä ne kiinnittää ja onko vanha puuosa kuitenkin niin hyvässä kunnossa, ettei sitä tarvitse uudella korvata. Samahan se on vanhojen lasien kohdalla. Mielelläni säilyttäisin kaikki vanhat lasit ikkunoissa, mutta jos lasi on rikki ja siinä on reikä, josta sataa sisään, niin eihän sitä voi säilyttää, vaikka se onkin vanha lasi. Pelkäsinkin, että joudumme uusimaan kaikki haljenneetkin lasit, mutta onneksi korvaamme vain rikki menneet lasit ja säästämme haljenneet lasit =) Nykyään kun ei saa 160 vuotta vanhoja laseja mistään, niin uudet lasit erottuvat vanhoista, vaikka ne kuinka olisi käsintehtyjä, joten olen iloinen, että halkeama ei pakota vaihtamaan vanhaa lasia uuteen =) Paljon päätöksiä ja pohdintoja matkan varrella siis on...

Olen siis tätä nykyä totaalisen rakastunut harmaan värin valmiiksi maalaukseen. Näinhän se taitaa olla, että aina kun voittaa pelkonsa jonkun suhteen, rakastuu siihen. Silti epäilen, että se ei toteudu tuon katolle menon suhteen ;) Myö Karin kanssa tultiin pääoviseinää alaspäin harmaan kanssa ja mie pääsin maalaamaan pääoven yläpuolisia koristeita harmaalla =) Se oli pikkutarkkaa työtä ja sivellin oli sen mukainen ;)


Lopputulos oli kyllä hyvä, vaikka loppuvaiheessa kuumuus ja flunssani teki tepposet ja näin vihreitä tähtiä harmaan sijasta ;) Se oli aika mielenkiintoinen kokemus, mutta en sentään pyörtynyt ;) Ja ilmeisesti osuin silti siveltimelläni sinne, minne pitikin ;D Vihreät pallotähdet hiukan kyllä haittasivat maalaamista =D


Kuumuus oli kyllä aikamoinen niin pressun sisällä kuin ulkopuolellakin. Töiden jälkeen törmäsimme kerimäkeläisiin, jotka kysyivät, että onko meillä tuulettimet pressun alla ja nyt tiedoksi muillekin asiaa pohtiville: ei ole. Kyllä pressun sisällä ilma vaihtuu, vaikka ei tietenkään niin tehokkaasti kuin yläilmoissa, jossa pääsee olemaan taivasalla, mutta ei siellä tukahduttavaa ole. En miekään niin huonossa kunnossa olisi ollut, jos miulle ei olisi tämä flunssa ollut iskemässä yhtä aikaa päälle. Sain siis sen meidän porukassa vellovan flunssan ja sairastan tietenkin näin viikonloppuna, ettei viikolla tarvitse töistä pois olla ;) Toivon vaan, että olo helpottuu maanantaihin mennessä, sillä nyt en pääsisi kiipeämään edes kolmostasolle telineillämme... Mutta ei meillä siis hätää ole pressun allakaan, kunhan vaan muistamme juoda vettä tarpeeksi, sama sääntö pätee taivas alla oleville. Mutta kyllä siellä kuuma oli ja hiki virtasi! Kesä =D

Tämä kirkon maalaus on yhteinen projekti eikä kunnia, kiitos tai moitteetkaan jakaudu vain yhdelle henkilölle. Toki vastuu on suunnittelijoilla ja firmalla, joka toteuttaa työn, ja toki myös meillä työntekijöillä, sillä myöhän niitä maaleja poistetaan (ja ne pitää poistaa kunnolla) sekä maalataan (ja se pitää tehdä oikein), mutta lopputulos on kaikkien näiden mukana olleiden henkilöiden summa. Kyse on vähän niin kuin muodotelmaluistelulla - anteeksi vertauskuva, mutta se on aika sopiva. Muistan parturikampaamokoulussa opiskellessani yhden luokkatoverini näyttäneen meille heidän joukkueensa muodostelmaluistelua ja myö tietenkin kysyttiin, että kuka niistä luistelijoista on hän, johon hän hiukan närkästyneenä vastasi, ettei sillä ole väliä ja niin se on meilläkin. Toki osa meistä muistaa tarkalleen, mistä osasta hän poisti maalia tai mitä osaa hän pohjamaalasi/valmiiksi maalasi, mutta ei kukaan meistä ole tehnyt yhtä osaa kokonaan yksin. Lopputulos on meidän kaikkien tekijöiden yhteistyö eikä valmiiksi maalaaminen onnistu, jos siitä ei ole kunnolla poistettu maaleja jne. Tämä on yhteinen projekti, jossa lopullisessa tuloksessa näkyy pinnalle ehkä vain se valmiiksi maalaus, mutta vuosien saatossa näkyy myös se pohjatyö, mikä sen eteen on tehty kun se maali kestää. Siksi kaikki työvaiheet ja kaikki työntekijät ovat tärkeä osa kokonaisuutta. Olemme kuin muodostelmaluistelijat, jokainen omalla paikallaan toteuttamassa kokonaisuutta ja se on miusta hienoa =) Olen ylpeä, että saan olla osa tätä kokonaisuutta =) Silti miusta on sikahienoa, että pari meistä on maalannut yhden seinän kaikki keltaiset, valkoiset tai harmaat kohdat yksinään! =D Mitkä seinät, se jääköön salaisuudeksi ;) Hyvää viikonloppua kaikille!

Nautinnollisia maalaushetkiä

Kesä ja aurinko ovat löytäneet Kerimäen kirkonkylän ja nautimme siitä täysillä! Olemme olleet ihan ekstaasissa jo pari päivää auringon paistaessa ja työn sujuessa kuin leikki. Eilispäivä myö Ainon kanssa maalattiin ihan onnessamme katon rajassa ja olo oli kuin olisi ollut kotona maalailemassa järven tuntumassa ja tuulen välillä viilentäessä oloamme.

Eilen ja tänään oli Tonin vuoro astua Tuhkimon saappaisiin ja pestä kattoa puhtaaksi lämpimällä vedellä. Meitä muita Tonin ruiskuttama vesisuihku viilensi välillä ja piristi mukavasti, mutta katolla vesi oli vielä suhteellisen lämmintä, joten Tonilla oli ihan lämpimät oltavat kun musta katto hohkasi kuumuuttaan lämpimän vesihöyryn lisäksi ;)

Jukka I ja Jarmo ovat puolestaan poistaneet maaleja kupolista upeissa maisemissa, joita miekin karkasin tänään ihailemaan =)

Omaa kivaa kupolissa ;)

Kupolissa maali onkin päässyt rapistumaan aika pahasti, kuten kuvasta näkyy, joten uudelleen maalaus tulee tarpeeseen.

Maalinpoisto tosin on ollut haasteellista, sillä aurinko ja kuumuus kuivattavat maalinpoistoaineen seinään, joten maalinpoistoainetta voi levittää vain pienelle alueelle kerrallaan ja kaapia sen samantien pois.

Kupolista on tullut miesten valtakunta, kun toistaiseksi vain miehet ovat poistaneet sieltä maalia, mutta elättelemme Ainon kanssa toiveita, että pääsemme ehkä maalaamaan sitä, sillä ainakaan Jukka I ei ole niin innokas maalaaja kuin hän on maalinpoistaja ja mie rakastan maalaamista =D Toisaalta huomasin taas olevani liian lyhyt ainakin ylätasolle, sillä ylsin yläpaneelin yläreunaan vain varpistamalla (ja Jukka I: varpistaminen on oikea sana! Sie et vain joudu käyttämään sitä, koska siulla ei ole mitään tarvetta varpistella ylipäätänsä!), mutta koska pensseli antaa miulle lisäpituutta, niin voisin ihan hyvin olla maalaamassa sitä - vihje, vihje ;)

Myö maalarit - huomatkaa: lasken jo itsenikin maalariksi ;) Oi tätä onnea ;) - olemme maalanneet valmista pintaa toiset pressun suojassa ja Aino auringossa =) Mie en pysty olemaan auringossa hetkeäkään palamatta, mutta Aino ja Jukka I voivat olla koko päivän ruskettuen kauniisti - tasan eivät käy onnenlahjat - mutta onneksi kirkosta löytyy aina myös varjoisia kohtia, joita maalata =) Jukka II on meidän mestarimaalaaja, joka taitaa yksityiskohdat, kuten ikkunat ja vuorilautojen sivut, ja Kari tulee hyvänä kakkosena heti perässä. Pojat yrittävät ilmeisesti kouluttaa minnuukin kaltaisekseen, sillä pääsin/jouduin eilen pohjamaalaamaan ikkunakitit ja jälki olikin sen näköistä, että ne oli ensimmäiset ikkunakittimaalaukset ;) Onneksi sentään viimeinen kittimaalaus antoi toivoa, että opin sen vielä joskus ;) Tänään puolestaan sain käteeni harmaan maalipytyn ja iltapäivän taiteilin sen kanssa yksityiskohtia. Alkupaniikin jälkeen aloin nauttimaan siitä, sillä se oli ihanan rauhallista työtä, joten se todellakin kävi terapiasta ja lopussa olin rauhallinen ja onnellinen harmaan maalipyttyni kanssa =)

Ne, jotka epäilevät, että oliko tämä Kerimäen kirkon uudelleen maalaaminen tarpeellista, voivat verrata alapuoleisesta kuvasta uudelleen maalattua (kaksi vasemmanpuoleista seinää) ja vanhaa seinäpintaa (oikeanpuolinen seinä). Kuvaa klikkaamalla saa sen suuremmaksi.

Hellepäivän jälkeen on nautinnollista pulahtaa kirkkorannan viilentävään veteen. Kirkkoranta on muutenkin ihanan rauhallinen paikka, sillä kaikki meno on mitä ilmeisemmin siellä Herttuan uimarannalla. Täällä on vain mie ja tenavat ja mie sovin joukkoon oikein hyvin ;) Vedessä lilluessa ja järviveden pehmeydestä nauttiessa sitä miettii, miten uskomattoman ihana tää miun kesä on =) Mahtava työpaikka, ihanan sekopäiset työtoverit ja täydellinen ympäristö =) Ja kaiken kukkuraksi mie kehityn työssäni joka päivä! Loppukesästä olen ehkä jo ihan hyvä - siis ehkä ;) Ei mennä asioiden edelle ;D Nautitaan tästä hetkestä ja oppimisen hienosta taidosta =D

Onni on uudet, puhtaat työhanskat =)

Miun pensselit tykkäävät uida maaliämpärissäni - minkä Jukka II sai myös huomata lainatessaan miun pensseleitä - joten miun hanskat ovat sen näköisetkin. Tänään sitten pitkän harkinnan jälkeen päätin heittää roskiin läpeensä maalissa olevani hanskat ja laittaessani käteeni uudet hanskat lumouduin niiden pehmeydestä ja sileydestä! Tältäkö hanskojen pitäisi tuntua?! Ne pelastivat päiväni, niin hullulta kuin se kuulostaakin ;) Myös Jukka I tarjoama jäätelö piristi päivää, kuten myös yllätysvieraat Vantaalta =) Ok, oli tää ihan hyvä päivä ;D

Tämä viikko on totisesti ollut parempi säiden suhteen, kun muistaa mihin viime viikko päättyi. Tänään pojat saivat nauttia aamusta saakka auringosta kupolissa työskennellessään: vaatekerta väheni pikku hiljaa ;) Ja jo eilen Ville pesi kattoa ilman sadeasuaan eikä lainkaan valitellut viileyttä ;)

Ja nämä päivät ovat tämän viikon kylmimmät päivät... Saas nähdä, miten selviämme työnteosta helteessä...

Meillä on kaksi valmista seinää jo tällä hetkellä ja kovasti maalaamme pääsisäänkäynninseinää myös valmiiksi, joten kyllä tässä kovasti edistytään =) Maanantaina meille tuli ikkunanpesijä pesemään valmiiden seinien ikkunoita ja ikkunat näyttivätkin ihan uusilta pesun jälkeen =D

Myös puuseppä tuli tekemään meille puupaikkauksia, sillä korjattavaa kuitenkin löytyy, kun koristekuvioista on tipahtanut pieni pala puuta pois ja pari puuta on lahonnut paikalleen. Meitä Ainon kanssa kiehtoi erityisesti höyläyskiehkurat =D

Koska sateet väistyivät viimeinkin, niin pojat pääsivät poistamaan maalia kupolista, kun mie, Aino, Jukka I ja Kari keskityttiin valmiiksi maalaamiseen pääsisäänkäynnin seinällä. Aino pääsi taas maalaamaan suosikkikuviotamme =)

Maalauksen jälkeen mie paikkasin seinissä olevia koloja, lautojen halkeamia yms. pellavaöljykitillä, jotta vesi ei pääse tekemään tuhojansa ja voi että se oli kivvoo =) Pellavaöljykitti on kuin muovailuvahaa, joten sitä on nautinto käsitellä eikä edes huomaa ajan kulua - kuten taas sain huomata ;) Mutta pääasia on, että on kivvoo =D

Tänään sitten telineitä alettiin purkaa valmiilta seiniltämme. Tuntui jotenkin käsittämättömältä, että meillä on vihdoinkin jotain täysin valmista ja se oli kaunista katseltavaa =) Välillä jäimme vain lumoutuneena tuijottamaan, kuinka valmiit seinäpinnat paljastuivat telineiden takaa ja siinä se nyt oli: tämän hetkinen lopputulos ja eron huomasi =) Takana on monta viikkoa työtä ja edessä on vielä paljon enemmän, mutta oli se kannustavaa nähdä, että olemme saaneet jo jotain aikaisiksikin =)

Tämä päivä oli jo kuuma, vaikka "pahin" kuumuus on vielä vasta edessä päin, joten päätin toteuttaa pitkän aikomukseni töiden jälkeen uimisesta. Kävelin siis kirkkorantaan, joka sijaitsee vain 3 minuutin kävelymatkan päässä Kerimäen kodistani, ja kastelin nilkkani veteen peläten jäätymisreaktiota. Jarmo meinaan on kiusannut minnuu lähes joka päivä, koska en ole käynyt kovasta aikomuksestani huolimatta uimassa ja sanoi vielä tännään, että saa nähdä miten kylmältä vesi tuntuu, kun kastelet varpaasi sinne, joten pelkäsin pahinta. Mutta miten kävikään? Se oli lämmintä! Vesi oli lämmintä!!! Joten heitin vaatteet pikapikaa päältäni ja ryntäsin uimaan ja lilluin siellä sitten lähes puoli tuntia yhteen menoon =) Se oli täydellinen päätös päivälleni ja aion toteuttaa sen tästä eteenpäin aina kun vähänkään tuntuu siltä =) Kaiken huipuksi kirkkoranta on unelmaranta, sillä se syvenee todella hitaasti, joten aina yltää jalat pohjaan =) Mummikin siis hyväksyisi uimiseni ;) Joten hähää Jarmo: mie tein sen ;D

Perjantai 13. päivä

Tiedän, että eilen ei ollut perjantai eikä 13. päivä, mutta siltä se tuntui koko päivän ja siksi oli pakko tulla kirjoittamaan lyhyesti eilisistä kommelluksista ;)

Torstaiaamu oli niin kamala kuin odottaa saattoi: vettä satoi, tuuli ja ulkona oli huimat 7 astetta lämmintä. Fiilis oli jo aluksi korkealla ;) Asian kruunasi se, että olin totaalisen väsynyt huonosti nukutun yön jälkeen, joten olin jo kotona hidas kuin etana ja sama meno jatkui töissä. Heti ekaksi onnistuin sen enempää mitään ajattelematta kaatamaan itselleni keltaisen maalin sekoittamatta sitä ja kun katselin Karin aamupuuhia peltimaalinsa kanssa tajusin, että jotain unohtui ja niinpä kaadoin maalin takaisin purkkiinsa, sekoitin keltaisen maalin ja kaadoin sitä taas itselleni. Tässä vaiheessa kaikki muut olivat jo tekemässä töitä. Niin sitten ihan koomassa kävelin vesisateessa kohti kirkon seinää, kun kuului 'kops' ja kas kummaa: iso pensselini makasi kauniisti keltaisen maalini keskellä kelluen. Sain sitten sen keltaisen pensselinikin ;) Kun ongin pensselin pois maalipurkistani niin sen jälkeen pensseli ei ollut ainoa keltainen asia miussa, sillä hanskat ja sitä mukaan myös haalarini ja sininen sadetakkini olivat saaneet kirkon keltaisen verhouksen pintaansa. Ja siis koko ajan satoi vettä niskaani. Kun sitten pääsin vihdoin sateen suojaan pressun alle niin tuuli teki kaikkensa, että pressu heilui niskaani heittäen samalla kylmää vettä päälleni, mutta onneksi ei sentään seinään. Seuraavaksi tipahti pieni pensselini maalijätöskasaan ja se oli täynnä maalimurua ja mihin sitä sitten puhdistat, kun vaihtoehdot ovat seinä, johon pitäisi vetää se viimeinen pintasilaus väriä ja maalipurkki, johon ei saa mennä roskia, joten katsoessani keltaisen maalin tahrimia vaatteitani, niin ajattelin sama se: hanskoihin ja housuihin vaan. Niinpä tänään haalareitani pestessäni en hämmästynyt yhtään, että ne eivät tulleet puhtaiksi ;) Nyt näytän maalarilta ja haalareistani päätellen olen maalannut valkoista, harmaata ja keltaista ja hitusen verran vihreääkin, kun merkitsin niitä telineitä Joroselle. Että sellainen aamu miulla. Puoli kahdeksaan mennessä kaikki oli mennyt päin mäntyä, että loppupäivä menikin leppoisissa tunnelmissa, kun olin jo märkä, keltainen ja yhä totaalisen väsynyt ;D

Lämpötila nousi päivän aikana lähes kahdeksaan asteeseen, mutta sade ei helpottanut koko aikana, ja vaikka pidän kaikista säätiloista enkä yleensä anna sään vaikuttaa mielialaani, niin eilen en ollut siltäkään turvassa. Mutta päivän pelasti taas loistava tiimimme ja hyvä huumorimme =D Täytyy kyllä sanoa, että jos emme eilisen päivän johdosta sairastu niin sitten emme mistään ;) Oli kyllä sen verran kylmä ja kostea päivä. Ja mie ainakin vaikutan toistaiseksi ihan terveeltä, joten eiköhän se tästä =) Pasi tarjosi päivän päätteeksi meille pullakahvit, joiden jälkeen lähdimme hyvissä tunnelmissa juhannuksen viettoon. Ensi viikolla uusi alku ja paremmat säät =)

Tänä aamuna lehteä lukiessa minnuu piristi iso kuva jätkistämme Itä-Savossa =) Nettiversiossa on eri kuva, mutta mainio sekin. Sitä voi käydä ihailemassa täältä: "Kirkko saa uuden pinnan". Nyt siis kaikille oikein ihanaa juhannusta ja pitäkäähän kavereista huolta! Palataan ensi viikolla astialle!

Keltainen iltapäivä

Eilinen säätiedotus lupasi tänne Itä-Suomeen erittäin kesäistä säätä, eli sadetta ja kylmää, joten miun ainoana toiveena nukkumaan mennessä oli, että sade malttaisi sen hetken odotella, että ehdimme maalata taivas alla olevat harmaat kohdat ennen sitä. Niinpä aamulla kiiruhdin töihin ja olin jo ohentamassa harmaata väriä Pasin vasta ajaessa pihaan, sillä olin päättänyt voittaa kilpailun sateen kanssa. Jälkeen päin ajateltuna kiireeni oli koomista, mutta enhän sitä etukäteen voinut tietää, sillä sade tosiaan malttoi odottaa: se tuli vasta klo 17 ;) Niinpä kiipesin heti klo 7 aamulla tasolle 11 maalaamaan harmaata ja ihailemaan maisemia =)

En ollut suinkaan ainoa, joka tänään kilpaili sateen kanssa, sillä Jukka I, Toni ja Ville olivat tänään poistamassa maaleja kupolista, jossa ei ole pressuja suojana.

Koska olemme nyt yläilmoissa poistamassa maaleja ja matka alas on sen verran pitkä, että letku ei riitä ylös saakka, niin meillä on ruisku valmiiksi ylhäällä, mikä tarkoitti, että maalinpoistoaine piti kantaa ylös ruiskun luo ;) Mie siis olin onnekas, kun kannoin vain vajaan 10 litran tönikän maalia ylös, kun pojat raahasivat jokainen 20 l maalinpoistoainetta ylös saakka ;) Hyvä aamujumppa ;D

Mie puolestani päätin voittaa pelkoni ja laskeudun kattotasolle maalaamaan pilarin alaosan - olihan pojat tähän saakka olleet niin ritarillisia ja tehneet maalinpoistot samasta kohdasta, kun itse en ollut uskaltanut. Pelot ovat niiden voittamista varten, joten yksi pelko taas selätetty =) Ja hyvältähän se näytti valmiina =)

En silti lupaa vielä, että maalaisin - tai edes poistaisin maaleja - katolta, vaikka Jukka II koko ajan yllyttääkin minnuu siihen ;) Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Voi olla, että yllätän muut - ja itseni - ja keikun vielä tämän kesän aikana katolla - tuskin kuitenkaan ;) Se on liukas...

Tänään telineillä kiipeili porukkaa vaikka kuinka paljon, kun paikalla oli kaikki mestarit =) Tänään oli siis työmaakokous, minkä vuoksi paikalla olivat kaikki maalausurakassa olevat tahot suunnittelijasta lähtien ja heidän lisäkseen vielä liuta toimittajia. Toni ja Ville saivat kehuja hionnastaan ja ihan ansaitusti: he ovat tehneet pitkää päivää sitä tehdessään ja kuten olen jo aiemmin sanonut, miusta ei olisi siihen koko päiväisesti. Lopussa kiitos seisoi siis =) Projektistamme tulee juttu Väri ja pinta -lehteen syyskuussa, joten lukekaapa ne, joille se tulee =) Muut toimittajat meni miulta ohi suun, mutta tällä kertaa ääneen pääsivätkin ne, jotka oikeasti tietävät jotain eli pääjehut, joten mie tein onnellisesti vain töitä eli maalasin ;)

Sade tosiaan ei sitten yllättänyt koko päivänä, vaikka sitä odottelimme. Harmaat osat olin saanut maalattua heti ruoan jälkeen, minkä jälkeen sain vihdoin ja viimein käteeni keltaisen maalipurnukan! =) Oi, tätä onnea ;) Kaiken lisäksi sain kaataa keltaisen maalini keltaiseen astiaan, joten enää yhtälöstä puuttui keltainen pensseli, mutta se ehkä olisi ollut jo liikaa ;D Mutta aina jokaisessa uudessa värissä on oma jujunsa ja tällä kertaa vastuu maalaamisesta kasvoi kymmenkertaisesti, kun pääsinkin maalaamaan pintaväriä! Enää siis en maalannut pohjaväriä vaan lopullista pintaa ja tottakai olin paniikissa... Mielessäni pyöri vain jatkuvalla nauhalla: "nämä siveltimen vedot jäävät lopullisesti kaikkien näkyville ainakin 20 vuodeksi" eikä se auttanut asiaa, joten vaihdoin nauhan "älä ajattele, että tämä on viimeinen pinta, älä ajattele, että tämä on viimeinen pinta...", mikä ei myöskään helpottanut oloani ;) Lauta laudalta paniikkini kuitenkin laimeni ja lopulta vain tein sitä, mutta silti ajattelin, että pitää olla extra tarkka ja huolellinen. En silti ollut, sillä huomasin lähtöä suunnitellessa, että monta vaparia tai riihipäivää, eli maalittomia paikkoja, oli näkyvissä kun katsoi sivuja alhaalta päin, joten ei kun uusiksi ne laudan aluset vaan. Mutta seinäpintaan olin aika tyytyväinen, vaikka olinkin älyttömän hidas. Kari teki kaksi pätkää samassa ajassa kuin mie tein yhden... Mutta kuten Jukka II ja Pasi totesivat, ei miun tartte kilpailla ammattimiehen kanssa eikä selitellä hitauttani, mie olen vasta aloittelija. Mutta silti piti tehdä samaan asti kuin Kari oli päivän aikana saanut, että huomenna voimme jatkaa samasta kohtaa ;)

Lopulliseen pintaan maalataan pellavaöljymaalia ihan sellaisenaan, ilman ohennusta. Pohjamaalattu seinäpinta harjataan ensiksi puhtaaksi ja sen jälkeen maalataan ohuelti pintakerros päälle huolellisesti joka kolo peittäen. Ne kolot, joita ei saa peitettyä maalilla, kitataan umpeen pellavaöljykitillä ja maalataan sitten sen päälle. Pasi opasti minnuu, että ei haittaa, vaikka pintamaalikerros kuultaisikin läpi, sillä maali turpoaa vielä kuivuessaan, mikä helpotti paniikkiani suuresti, sillä olihan Janin isä painottanut, ettei pintamaalia saa laittaa liian paksulti ja pellavaöljymaalia on vaikea sivellä ohuelti... Vain aika näyttää, teinkö oikein. Toivon totisesti, että tein... Tässä on ammattilaisten taidonnäyte valmiista nelilehtiapilakoristeesta =)

Toni ja Ville ovat olleet niin loistavia maalinpoistajia, hioojia ja kaapijoita, että kaikki maalinpoistotehtävät ovat osuneet aina heille, mutta tänään he pääsivät juuri ennen päivän päättymistä lopulta maalaamaankin =) Näin ollen Jarmo on nyt porukastamme ainoa, joka ei vielä ole maalannut, mutta eiköhän sekin asia vielä korjaannu =)

Näin olemme tulleet juhannukseen. Olen ollut työharjoittelussa nyt 5 viikkoa eikä todellakaan tunnu siltä. No, vielä tätä onkin jäljellä ;) Silti harmittaa jo nyt, että en tule näkemään valmista kirkkoa, kun olen siellä Ruotsin maalla siinä vaiheessa. Tänään juuri Pasi ja Jukka II yrittivät kovasti ylipuhua minnuu, että siirtäisin sitä Gotlantiin lähtöäni, mutta ikävä kyllä se ei ole mahdollista. No, mie nautin tästä työstä niin kauan kuin vain voin eli elokuun puoleen väliin saakka =) Voi olla, että miun on pakko tulla kesken vaihtovuoteni katsastamaan valmis kirkko tänne paikan päälle, vaikka jouluaamun jumalanpalvelukseen, mutta katsotaan nyt. Sinne on vielä aikaa, joten nautitaan hetkestä =)

En usko, että tulen enää huomenna tänne kirjoittelemaan, joten toivotan teille kaikille jo tänään Hyvää juhannusta! =) Nauttikaa keskikesän juhlasta säästä huolimatta. Palaillaan asiaan taas ensi viikolla - jos en sitä ennen innostu tänne kirjoittelemaan ;) Oikein ihanaa juhannusta kaikille!

Kädet maalin peitossa =)

Miten mie onnistunkin aina sotkemaan itseni ihan totaalisesti? No ainakin miusta näkee kilometrien päähän, että olen maalannut ;) Naama täynnä valkoisia pisteitä, linssit niin sameat, että hyvä että niistä näkee läpi ja käsien kämmenpuoli on hohkaa keltaista saaden miut näyttämään keltatautiselta ja kämmensyrjät puolestaan ovat vitivalkoiset saaden käteni näyttämään aavemaisilta. No, pääasia että on mukavoo ;D

Mie tykkään maalaamisesta =) Se on ihanoo =) On niin terapeuttista sivellä pensselillä seinää edestakaisin ja sekoitella pohjamaalia valmiiksi. Niin, olen oppinut näppituntuman sekoitukseenkin, vaikka vielä toki olen epävarma sen suhteen, mutta joka kerta vain varmempi - täysin varma en koskaan ;) En ole ainut, joka nauttii maalauksen tästä osiosta - siis itse maalaamisesta ;) - sillä jopa Jukka I tänään myönsi, että ei se pellavaöljymaalilla maalaaminen niin kamalaa olekaan - tosin pellavaöljymaali on yhä epäsuosiossa ;) Tänään olikin aika hämmentävä fiilis, kun tajusin loppupäivästä, että meitä oli seitsemän henkeä maalaamassa samalla seinällä, mutta silti ainut ääni, mikä kuului, oli Jukka II radio ja poikien hiomakoneiden ääni pari seinää kauempaa: kaikki maalasivat ihan hiljaa... Ehkä tämä maalaminen on jonkunlaista meditaatiota, en tiedä. Nyt kun meitä on näin monta maalaria niin vauhtikin on nopea. Enää ei puutu paljoa, että pääoviseinä olisi kokonaan pohjamaalattu ja kaksi seinää maalattu jo toistamiseenkin. Aika hurjaa =) On se uusi maalikerros niin kaunista katseltavaa. Tässä miun ja Ainon taidonnäyte nelilehtikoristeista.

Olen kaikkialla työmaalla kamerani kanssa ja olenkin saanut suuren suosion sen vuoksi ;) Erityisesti Jukka I on aina niin mielissään kun näkee kamerani, kuten kuvasta näkyy ;)

Siksi yritänkin harrastaa kuvausta, jota ei huomata ja pari kohtuullista otosta sain tänäänkin tallennettua. Pikku hiljaa seinänvärit alkavat taas hahmottumaan.

Mutta vaikka mie elän kameralleni - ja kamerarukkani onkin sen näköinen jo, sillä se on mm. hiontapölyssä sekä pellavaöljymaalissa - niin aina ei yksinkertaisesti ehdi ottamaan kuvia! Kyllä, uskokaa pois, niin voi käydä. Joten tämän päivän kuvasaldo oli tässä, nauttikaa niiden vähyydestä ;D Loppuun vielä kuva tämän päiväisestä upeasta ja niin ailahtelevaisesta taivaastamme.

Maalari maalaa kirkkoa, valkoista ja keltaista... =)

Tänään saimme kokea säät laidasta laitaan. Jo aamulla järvi ennusti myrskyä, vaikka taivas oli viaton.

Tuuli yltyi yltymistään ja yhtäkkiä pimeni ja satoi hetken verran ja luulimme jo, että maalaamisemme päättyi tähän.

Mutta ei mennyt kauaa, kun sade laantui ja aurinko tuli taas esiin =)

Loppupäivä oli yhtä vaihtelevaa ja mustanpuhuvat pilvet menivät kirkon molemmilta puolilta ja välillä saimme sadekuuron niskaamme. Tuuli oli hurja koko päivän ja se näytti taas voimansa repimällä pressuja auki ja alas. Pojat yrittivät laittaa niitä paikoilleen, mutta sen jälkeen kun Jukka I sai pienen ilmalennon pressun kera, päätyivät he vain laittamaan pressut kiinni kaiteeseen ja jatkoimme työskentelyä.

Koko iltapäivän tuuli heilutti pressuja niin kovasti, että telineemmekin heiluivat sen tahdissa, mutta telineemme ovat vahvaa tekoa, joten tiesimme niiden kestävän. Helpolla ne eivät kyllä tule pääsemään, sen tämä päivä todisti...

Mutta kuten otsikostakin voi arvata, myö olemme päässeet maalaamaan =D Ja sen ansiosta olemmekin olleet kuin Naantalin auringot tuolla ylätasoilla ;D Pääsimme meinaan Ainon kanssa maalaamaan valkoista tasolta 11 alaspäin =) Maalaamme siis päätyoven seinää kärkikolmiosta alkaen =) Jorosen Janin isä kävi näyttämässä meille mallia, kuinka pensselin kanssa pitää heilua ja mikä maalimäärä seinässä ois hyvä. Tää pohjalaamaalaus ei ole vielä niin tarkkaa, sillä puu imee maalia itseensä hyvin, mutta kun maalataan seuraavan kerran niin pitää varoa, ettei maali mene ruttuun, mikä tapahtuu jos maalia laittaa liikaa. Myös Pasi opasti kädestä pitäen Jukka I:sta maalaamisen saloihin - tämä tapahtui iltapäivällä - ja korva kuumana kuuntelimme, miten pensseliä olisi pitänyt pitää, mutta kyllä Pasi lopulta hyväksyi meidän kaikkien oman tyylin pensselin kanssa ;)

Oman hauskuutensa maalaamiseen toivat valkoiset seinäkoristeet, joissa pääsi siveltimen kanssa taiteilemaan. Kuten kuvasta näkee, taktiikkamme oli, että maalasimme valkoisella kuvion yli välillä reilustikin, jotta seinään maalattava väri olisi helpompi maalata ilman, että se koskisi valkoiseen. Voi että se ol kivvoo!!!! =D

Pidimme myös kovasti maalin sekoittamisesta ;) Ohensimme Tikkurilan LIN-pellavaöljymaalia n. 20-30% LIN-pohjusteella, jotta maali oli hyvin juoksevaa ja lähes valui pensselistä, muttei kuitenkaan. Se ohentaminen oli kyllä hyvin haastavaa aluksi, mutta päivän päätteeksi siihen oli jo jonkunlainen näppituntuma. Luotan silti vanhempien ja viisaampien kokemukseen siitä, jos vain vanhempi ja viisaampi on tarjolla ;)

Mie rakennusrestauroijana olen ihan innoissani siitä, että maalaamme pellavaölymaalilla, sillä onhan se perinnemaali, jota on käytetty pitkän aikaa. Se ei muodosta ilmatiivistä kalvoa puupinnan päälle, vaan antaa puun hengittää, joten kosteus ei keräänny maalipinnan alle. Mutta onhan pellavaöljymaalissa omat hankaluutensakin, mm. sen kuivumisaika. Se on uudelleen maalattavissa vasta 4-7 vrk ensimaalauksen jälkeen eli se todella tarvitsee aikaa kuivuakseen ja sen huomaa jo maalatessa. Se on paksua ja hankala levitettävä, mutta meistä Ainon kanssa se oli vain kivaa =) Jukka I ei ollut samaa mieltä ;) Se pistikin miettimään, että riittääkö tulevaisuudessa pellavaöljymaalin puolesta puhumiseen se, että se on kestävä perinnemaali ja hyväksi todettu, kun markkinoilla kuitenkin on maaleja, jotka kuivuvat jopa parissa tunnissa. Mie tiedän, että tulen maalaamaan keitto- ja pellavaöljymaaleilla omia kohteitani, jos vain mahdollista, mutta miten myydä pellavaöljymaalia eteenpäin myös uusille käyttäjille, joille tärkeintä on nopeus? Siinäpä pohtimisen aihetta...

Olen kokonaan unohtanut kertoa, että meidän hiekkapuhaltajamies Marko pääsi koepuhaltamaan kirkon sivuoven portaita jo perjantaina! Itse en ehtinyt näkemään tapahtumaa, mutta kuulin kyllä, kuten varmaankin lähes koko kirkonkylä ;) Lopputulos oli kyllä kaikkien nähtävillä ja näytän sen nyt teillekin.


Portaat näyttävät ihan uusilta =) Säkit, joissa on hiekkaa hiekkapuhaltimeen, painavat 40 kg eli melkein yhtä paljon kuin Aino painaa =D Aino kokeili niiden kantamista ja onnistuikin siinä, mutta suosiolla antoi kuitenkin Pasin hoitaa kantamisen ;)

Maalausurakkamme on siis alkanut hyvällä tahdilla ja maalinpoisto tapahtuu koko ajan sen rinnalla. On kyllä nautintoa maalata, pakko se on myöntää, lopussa siis kiitos seisoi ;) Ihana tietää, että maalaamista riittää meille huomennakin. Ei pääse Jukka II ja Kari kahdestaan maalaamaan koko kirkkoa, saamme myökin hiukan sitä tehdä ;) Saa nähdä saankohan huomenna jo keltaisen värin maalattavakseni...? Mie niin tahtoisin..! Aino puolestaan tahtoisi harmaan, joten olisimme taas loistava pari tässäkin suhteessa ;)

Ja sitten nousimme kupoliin =)

Aamu oli erityisen kaunis tänä päivänä ja kevyt usva leijuili vielä järven pinnalla meidän kiivetessä korkeuksiin.

Päivä oli sitä samaa, mitä eilenkin, eli hiomisen jälkeistä kaapimista, mutta Pasi väläytteli heti aamusta mahdollisuutta, että iltapäivällä pääsemme ehkä kupoliin ja sen ajatuksen voimalla jaksoimme eteenpäin. Tämän aamun Puruvesi oli kirjoittanut meistä hyvän jutun ja kahvitauolla luimme sitä ja naureskelimme kuville. Ikävä kyllä nettiversio ei ole niin hyvä kuin paperiversio, mutta nettiversion voi lukea täältä: Kerimäen kirkon maalaus lähtenyt hyvin käyntiin.

Ja sitten se vihdoin koitti: ruiskukoneen tasainen naksutus kupolista ja suhina =) Jukka I levitti meille maalinpoistoainetta ja myö päästiin kaapimaan!!!! =D Kyllä tätä oli odotettukin!!!! =D Ihanaa!!!


Ei tarvinnut Pasin toista kertaa sanoa, että voimme mennä sinne kaapimaan, jos haluamme ;D Sitä ennen ihailimme hetken maisemia ja nautimme auringosta =)


Kaavimme niin innoissamme, että hetken jopa mietimme jaksammeko kiivetä alas kahvitauolle, mutta päätimme sitten jaksaa. Aino laski, että portaita oli kavuttavana 116 kpl yhteen suuntaan ja niitä tuli ravattua tänään taas muutamaan otteeseen, joten hyvää kuntoilua tämä työ on ;) Päivä loppui yllättävän nopeasti ja maalinpoistoainetta oli vielä seinissä, joten jäin enemmän kuin mielelläni kaapimaan seiniä ;) Onneksi aloitimme varjon puolelta, sillä muuten olisin palanut ihan totaalisesti. En kuitenkaan joutunut kaapimaan yksin, sillä miulla oli seuraa =D Se halusi välttämättä kulkea maalinpoistoaineen päältä ;)


Ja tältä seinä näytti kaavittuna =)


Lopetin päiväni haaveiluun ja ihailuun sekä useaan maisemakuvaan. Kyllä mie olen oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja tässä on hyvä olla. Kiitos.