Nautinnollisia maalaushetkiä

Kesä ja aurinko ovat löytäneet Kerimäen kirkonkylän ja nautimme siitä täysillä! Olemme olleet ihan ekstaasissa jo pari päivää auringon paistaessa ja työn sujuessa kuin leikki. Eilispäivä myö Ainon kanssa maalattiin ihan onnessamme katon rajassa ja olo oli kuin olisi ollut kotona maalailemassa järven tuntumassa ja tuulen välillä viilentäessä oloamme.

Eilen ja tänään oli Tonin vuoro astua Tuhkimon saappaisiin ja pestä kattoa puhtaaksi lämpimällä vedellä. Meitä muita Tonin ruiskuttama vesisuihku viilensi välillä ja piristi mukavasti, mutta katolla vesi oli vielä suhteellisen lämmintä, joten Tonilla oli ihan lämpimät oltavat kun musta katto hohkasi kuumuuttaan lämpimän vesihöyryn lisäksi ;)

Jukka I ja Jarmo ovat puolestaan poistaneet maaleja kupolista upeissa maisemissa, joita miekin karkasin tänään ihailemaan =)

Omaa kivaa kupolissa ;)

Kupolissa maali onkin päässyt rapistumaan aika pahasti, kuten kuvasta näkyy, joten uudelleen maalaus tulee tarpeeseen.

Maalinpoisto tosin on ollut haasteellista, sillä aurinko ja kuumuus kuivattavat maalinpoistoaineen seinään, joten maalinpoistoainetta voi levittää vain pienelle alueelle kerrallaan ja kaapia sen samantien pois.

Kupolista on tullut miesten valtakunta, kun toistaiseksi vain miehet ovat poistaneet sieltä maalia, mutta elättelemme Ainon kanssa toiveita, että pääsemme ehkä maalaamaan sitä, sillä ainakaan Jukka I ei ole niin innokas maalaaja kuin hän on maalinpoistaja ja mie rakastan maalaamista =D Toisaalta huomasin taas olevani liian lyhyt ainakin ylätasolle, sillä ylsin yläpaneelin yläreunaan vain varpistamalla (ja Jukka I: varpistaminen on oikea sana! Sie et vain joudu käyttämään sitä, koska siulla ei ole mitään tarvetta varpistella ylipäätänsä!), mutta koska pensseli antaa miulle lisäpituutta, niin voisin ihan hyvin olla maalaamassa sitä - vihje, vihje ;)

Myö maalarit - huomatkaa: lasken jo itsenikin maalariksi ;) Oi tätä onnea ;) - olemme maalanneet valmista pintaa toiset pressun suojassa ja Aino auringossa =) Mie en pysty olemaan auringossa hetkeäkään palamatta, mutta Aino ja Jukka I voivat olla koko päivän ruskettuen kauniisti - tasan eivät käy onnenlahjat - mutta onneksi kirkosta löytyy aina myös varjoisia kohtia, joita maalata =) Jukka II on meidän mestarimaalaaja, joka taitaa yksityiskohdat, kuten ikkunat ja vuorilautojen sivut, ja Kari tulee hyvänä kakkosena heti perässä. Pojat yrittävät ilmeisesti kouluttaa minnuukin kaltaisekseen, sillä pääsin/jouduin eilen pohjamaalaamaan ikkunakitit ja jälki olikin sen näköistä, että ne oli ensimmäiset ikkunakittimaalaukset ;) Onneksi sentään viimeinen kittimaalaus antoi toivoa, että opin sen vielä joskus ;) Tänään puolestaan sain käteeni harmaan maalipytyn ja iltapäivän taiteilin sen kanssa yksityiskohtia. Alkupaniikin jälkeen aloin nauttimaan siitä, sillä se oli ihanan rauhallista työtä, joten se todellakin kävi terapiasta ja lopussa olin rauhallinen ja onnellinen harmaan maalipyttyni kanssa =)

Ne, jotka epäilevät, että oliko tämä Kerimäen kirkon uudelleen maalaaminen tarpeellista, voivat verrata alapuoleisesta kuvasta uudelleen maalattua (kaksi vasemmanpuoleista seinää) ja vanhaa seinäpintaa (oikeanpuolinen seinä). Kuvaa klikkaamalla saa sen suuremmaksi.

Hellepäivän jälkeen on nautinnollista pulahtaa kirkkorannan viilentävään veteen. Kirkkoranta on muutenkin ihanan rauhallinen paikka, sillä kaikki meno on mitä ilmeisemmin siellä Herttuan uimarannalla. Täällä on vain mie ja tenavat ja mie sovin joukkoon oikein hyvin ;) Vedessä lilluessa ja järviveden pehmeydestä nauttiessa sitä miettii, miten uskomattoman ihana tää miun kesä on =) Mahtava työpaikka, ihanan sekopäiset työtoverit ja täydellinen ympäristö =) Ja kaiken kukkuraksi mie kehityn työssäni joka päivä! Loppukesästä olen ehkä jo ihan hyvä - siis ehkä ;) Ei mennä asioiden edelle ;D Nautitaan tästä hetkestä ja oppimisen hienosta taidosta =D